Tomaatteja työpöydällä

Kun aloitin tämän(kin) tekstin kirjoittamisen, käynnistin uuden tomaatin tomato-timer.comista. Yleisesti puhutaan Pomodoro-ajanhallintamenetelmästä. Pomodoro on italiaa ja tarkoittaa tomaattia. Pomodorolla viitataan tomaatin muotoiseen munakelloon, jolla voi ajastaa ruuanlaittoa – ja kirjoittamista. Yksi ”tomaatti” kestää 25 minuuttia. Moni haaveilee kirjan kirjoittamisesta, mutta unelma ei konkretisoidu puheista sanoiksi. Harva on niin taitava välttelemään työn aloittamista kuin kirjoittaja. Pomodoron …

Jatka artikkeliin Tomaatteja työpöydällä

Hermosoluja, työnohjausta & haave valkoisesta joulusta

Taas yksi vuosi lähestyy loppuaan! 2019 osoittautui tuotteliaammaksi kuin mihin olin osannut varautua.   Olen omistanut vuoden viimeiset työpäivät opinnoilleni, joiden etenemistä flunssa on hiukan hidastanut. En ole yksin: bussissa joka toinen niistää ja joka toinen aivastelee... Kunhan saan aivojen rakennetta, hermosolujen toimintaa ja Parkinsonin tautia käsittelevät (neuro)psykologian tehtäväni sopivalle tolalle, saan hyvällä omallatunnolla pitää …

Jatka artikkeliin Hermosoluja, työnohjausta & haave valkoisesta joulusta

”Miksi en kirjoittaisi?” avaa luovuuslukkoja ja rohkaisee kirjoittamaan (*ilmestyy syksyllä*)

Tässäpä ennakkopuffia Päivi Haanpään & minun yhteisestä kirjoituskokoelmasta, jonka Avain julkaisee syksyllä:  Päiväkirjaa voi kirjoittaa monella tavalla. Tuntemattomalle kannattaa kirjoittaa kirje. Keskittymiskyky kohenee lukemalla. Taidegalleriat ovat kirjoittajan inspiraatiopaikkoja. Natalie Goldbergin teokset avaavat takuuvarmasti tiukimmatkin luovuuslukot.  Nämä ja monet muut väitteet perusteluineen löytyvät Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan helposti lähestyttävästä kirjoituskokoelmasta Miksi en kirjoittaisi? Haanpää ja …

Jatka artikkeliin ”Miksi en kirjoittaisi?” avaa luovuuslukkoja ja rohkaisee kirjoittamaan (*ilmestyy syksyllä*)