Kirjaesitelmä?

Teetkö kirjaesitelmää?

Hienoa! 

Tänne olen koonnut parikymmentä yleisintä kysymystä, joita kirjailijalle yleensä esitetään kouluvierailuilla.

Teoslistan ja kirjojen ilmestymisvuodet voit tarkistaa esimerkiksi Wikipediasta. 

Jos teet esitelmää kirjoistani, voit lähettää lisäkysymyksiä sähköpostilla: terhi.rannela(at)gmail.com. Varauduthan ainakin 1–2 viikon vastausaikaan. Voit ehdottaa päivämäärää, johon mennessä tarvitset vastaukset.

Teethän taustatyötä etukäteen! Vastailen toki mielelläni kysymyksiin, mutta en  kirjoita esitelmää puolestasi (tätä pyydetään aika ajoin 😊). 

(Päivitetty viimeksi 4/2017).

Mistä keksit aiheita kirjoihisi?

Kirjat

Kuva: Laura Vesa

Kahteen nuortenromaaniini olen saanut aiheen kouluvierailulla. Vuosia sitten tapasin eräällä yläkoululla tytön, jonka lempielokuva oli Tuulen viemää. Syntyi Scarlettin puvussa -kirja. Hiukan aikaisemmin kysyin 200 yläkoululaiselta, kuinka moni tunsi Anne Frankin. Vain kaksi kättä nousi. Syntyi Amsterdam, Anne F. ja minä -kirja.

Jokaisella kirjalla on oma uniikki syntytarinansa.

Punaisten kyynelten talo sai alkunsa, kun näin koskettavan valokuvan lomamatkallani Phnom Penhissä. Frau syntyi Prahassa sota-aiheisessa näyttelyssä.

Kuparisaari-fantasiatrilogia sai alkunsa, kun halusin kokeilla yhteiskirjoittamista Anneli Kannon kanssa ja hypätä uuden lajin pariin. En ollut kirjoittanut fantasiaa aikaisemmin, yksin en olisi uskaltanut.

Yhden promillen jutuissa halusin puolestaan testata lyhyttä muotoa, muutamien sivujen mittaisia tarinoita. Aihe (päihteet eri muodoissaan) oli olemassa, mietin, miten sitä käsittelisin. Novelleja en ollut aiemmin kirjoittanut.

Kun pitää tuntosarvet koholla, aiheet eivät lopu. Luultavasti minulla on tällä hetkellä kirjoitettavaa ainakin seuraavaksi viideksi vuodeksi (ja mieli kuplii koko ajan uutta esiin). Hyvän aiheen tunnistaa siitä, ettei se vanhene kovin nopeasti.

Nomkinnearking2016

Millainen tarina syntyisi vaikkapa tästä punamekkoisesta tytöstä? Taide on loputtoman inspiroivaa. Brittiläinen Nom Kinnear King on yksi suosikkitaiteilijoistani.

Miten voisin päästä kirjailijaksi?

Kirjoittamalla paljon ja kaikenlaista, rohkeasti, ennakkoluulottomasti. Lukemalla paljon ja kaikenlaista, viettämällä aikaa kirjastoissa ja kirjakaupoissa, inspiroitumalla toisten kirjoittamista teksteistä.

Tarkkailemalla ympäristöä, ihmisiä, yksityiskohtia. Aistimalla, hengittämällä, olemalla.

Onko paikkakunnallasi sanataideryhmä? Minä menisin ryhmään tutustumaan samanmielisiin ihmisiin ja hakemaan palautetta teksteille. Perusta blogi, jossa voit julkaista omia tekstejäsi ja kirjoittaa arvioita toisten kirjoista. Suomessa on upea kirjallisuusblogikenttä.

Ensisijaisesti kannattaa pyrkiä mahdollisimman hyvään ja koskettavaan tarinaan, ei niinkään kirjailijaksi tulemiseen (kunpa joku olisi sanonut tämän minulle, kun olin 15-vuotias) tai tunnustusten saamiseen. Sanat ja teksti aina edellä.

Luetko itse paljon kirjoja?

En voisi kuvitella elämää ilman kirjoja.

Rakastan kirjoja niin kuin kirjailijoilla on tapana. Minua harmittaa niiden puolesta, jotka eivät lue – kuinka paljosta he jäävät paitsi.

Minulla on koko ajan useita kirjoja kesken. Luen / kuuntelen äänikirjaa bussi- ja junamatkoillani. Käyn kirjastossa vähintään kerran viikossa, kirjakaupoista puhumattakaan. Työhuoneeni on täynnä sekalaisia, huojuvia kirjapinoja. Luen historiallisia romaaneja varten suuren määrän taustakirjallisuutta.

Mainitsinko sähkökirjojen lukulaitteen? Siihenkin olen kovasti kiintynyt. Erittäin kätevä laite paljon matkustavalle. Puhumattakaan kirjallisuusaiheisista podcasteista, kuunnelmista…

Luen kirjoja kaikissa muodoissaan.

kirjakaupassa

Saksalaisessa kirjakaupassa tutkimassa suomalaista tarjontaa.

Saako kirjailija hyvää palkkaa?

Yksinkertainen vastaus kuuluu: ei saa.

Kirjailijana voi tulla toimeen, jos on valmis tekemään mahdollisimman monipuolisia kirjallisuusalan töitä. Suomessa vain ani harva kirjailija pystyy elämään kirjojensa myyntivoitoilla – ja Kirjailijaliittoon kuuluu noin 700 jäsentä. Jos haaveilee rikastumisesta, kannattaa ehkä harmita muuta alaa.

Minulla on tällä hetkellä menossa Suomen Kulttuurirahaston myöntämä kolmivuotinen työskentelyapuraha. Lisäksi kirjoitan lehtijuttuja ja luennoin kirjailijan työstä.

2

Aistit ovat kirjailijan tärkeimpiä työkaluja. Miltä tämä lumme näyttää, tuoksuu, tuntuu?

Mikä on lempikirjasi?

Mahdoton vastata! Lempikirja muuttuu viikoittain ellei jopa päivittäin.

Ehkä etsin edelleen Sitä Kirjaa, joka muuttaa elämäni.

Pitääkö olla äidinkielessä hyvä, jotta voi tulla kirjailijaksi?

Kymppi äidinkielessä ei ole tae siitä, että saa käsikirjoitukselleen jossain elämänsä vaiheessa kustannussopimuksen. Kouluarvosanoista ei voi ennustaa, kenestä tulee kirjailija, kenestä ei. Joku kirjailija on voinut saada äidinkielestä nelosen, toinen kympin.

Kirjailijuudessa on lopulta kysymys syvemmistä asioista: tarinankertomisen palosta, rakkaudesta kieleen, luovuudesta, halusta kuvata maailmaa, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, persoonallisuudesta, sitkeydestä jahdata unelmaansa…

Kings5

Kings Langleyn pikkukaupunki Britanniassa on yksi idyllisimmistä paikoista, joissa olen kirjoittanut. 

Onko kirjailijan työ kivaa?

Ehdottomasti on. Saan tehdä unelmatyötäni, mistä olen päivittäin kiitollinen. En pidä työkykyäni/virettäni itsestään selvänä, sillä tiedän omakohtaisesti, miltä tuntuu, kun kirjoittaminen ei pitkään aikaan suju.

Romaani on kuin pitkä matka, jolle tarvitsee kompassin, paljon mustaa teetä, karttoja ja kärsivällisyyttä. Onneksi maisemat ja vaellusseuran voi valita itse.

DSC_0643

Kirjoittamista voi hyvin verrata vaeltamiseen. Kuvassa rakas rinkkani Birgitanpolun varrella. 

Kirjoitatko paljon?

Ei se määrä vaan se laatu? Kirjoitan joka päivä jotain – en aina välttämättä omaa kaunokirjallista tekstiäni. Kirjoitan lehtijuttuja, kolumneja, sähköposteja, paperista päiväkirjaani, perinteisiä kirjeitä ja postikortteja, blogia, esseitä, muistiinpanoja…

DSC_0042

Olen vakuuttunut siitä, että perinteisten kirjeiden ja korttien kirjoittaminen tulee vielä muotiin! Tämän korttipinon olen lähettänyt Nagoyasta, Japanista.

Miten sinusta tuli kirjailija?

Lähetin ensimmäisen käsikirjoituksen kustantamoon 15-vuotiaana. Minä olen yksi niistä kirjailijoista, joilla on työpöytänsä laatikossa paksu hylkäyskirjenippu – parasta mahdollista kirjoittajakoulua, opin sitkeäksi. Olin 23-vuotias kirjallisuudenopiskelija, kun WSOY hyväksyi esikoisteokseni Puhdas valkoinen julkaisuohjelmaansa. Nuortenromaani pääsi kustantajan seulan läpi kirjoituskilpailun kautta. Sillä tiellä ollaan edelleen.

Onko sinulla vapaapäiviä?

On toki. Luova työ edellyttää myös joutilaisuutta: hampaat irvessä pakottamalla harvoin syntyy hyvää tekstiä. Yleensä kirjoitan arkipäivät ja viikonloput pyrin pitämään vapaana.

2016-04-29 12.09.32

Pohjoinen on suurin rakkauteni. Talvilomani vietän mieluiten tuntureilla. 

Mitä harrastat?

Uusien intohimoisten harrastusten etsimistä, kuntosalitreeniä, teekulttuuria, matkustamista, juoksemista, haaveilemista, taidenäyttelyitä, klassista musiikkia ja oopperaa mutta yhtä lailla Madonnan käänteiden seuraamista, lukemista, toivottavasti valokuvaamistakin pian taas.

Kings1

Kuppi teetä, kiitos!

Monta kirjaa aiot kirjoittaa?

Vaikea sanoa. Uskon ja toivon, että tämä on elämän mittainen ammatti.

Kirjan kerrallaan.

Miten kauan menee yhden kirjan kirjoittamiseen?

Kirjailija- ja kirjakohtaista. Minulla on mennyt vuodesta neljään vuoteen. En kuitenkaan kirjoita kirjaa kahdeksaa tuntia päivässä. Suuri osa työstä on esimerkiksi taustatyön tekemistä: kirjojen lukemista, suunnittelua, taustahaastatteluja, kypsyttelyä. Niihin menee paljon aikaa.

Mitä enemmän ikää tulee, sitä hitaammin kirjoitan. Onkohan rimani noussut?

Kings3

Mikä työssäsi on hauskinta?

Innostuminen, FLOW, tekstin äärellä, kun muu maailma lakkaa olemasta ympärillä. Kirjoittaminen on löytöretkeilyä. Se yksinkertaisesti tekee onnelliseksi – ja mitä muuta sitä ihminen elämältään kaipaa?

Lukijapalautteista olen valtavan kiitollinen – niin kasvotusten annetuista kuin sähköpostitse (tai postitse) lähetetyistä. En tiennyt aloittaessani, että tulisin olemaan niin tiiviisti tekemisissä lukijoitteni kanssa. Lukijoiden into ja energia muuttuu uusiksi kirjan sivuiksi. En kirjoita tyhjiössä.

Entä ikävintä?

On selvää, että vastaan tulee päiviä, jolloin teksti ei kulje, vaikka olisi halua ja aikaa kirjoittaa. Turhautumista pitää osata sietää. Myös pettymyksiä: ei ole automaattista, että ammattikirjailijankaan joka ainoa tuotos päätyy kansiin. Kirjailijatkin saavat hylkäyskirjeitä.

Joinakin päivinä kirja-alan tulevaisuus mietityttää. Kuinka paljon kirjoja luetaan 10-20 vuoden kuluttua?

Onko suvussasi muita kirjailijoita?

Ei. Käsityöläisiä sen sijaan on ollut, ja kirjailijan työkin on eräänlaista käsityötä. Sanat ovat silmukoita, ompeleita. Perheessäni on paljon himolukijoita. Äitini tartutti lukemisen ilon minuun ja äitini isä aikanaan häneen. Siitä(kin) olen hyvin kiitollinen.

Mikä oli lempiaineesi koulussa?

Historia, maantieto, äidinkieli ja kielet.

lintukalliot2

Kirjoittamisessa ei tarvitse noudattaa sääntöjä. Tätä lintukallion kylttiä Islannin Länsivuonoilla sen sijaan uskoin. 

Mistä keksit kirjojen nimet?

Nimi työntyy kirjoitusprosessin aikana hyvin voimakkaasti esiin (kuten esimerkiksi Punaisten kyynelten talo tai Taivaan tuuliin) – tai sitten ei. Minulla on joko erittäin vahva nimiehdotus tai sitten aivan surkea. Kehnojen tilalle kustantaja joutuu keksimään nimen. Yhden promillen juttuja oli alun perin Yhden promillen proosaa, mutta proosaa-sanan kustantaja koki hankalaksi – ja aivan oikein.

Nimen keksiminen on tärkeää, mutta helppoa se ei ole.

Entä henkilöiden nimet?

Henkilöiden nimiä etsin almanakasta, hautausmailta (!), netistä tai kirjallisuudesta. Nimet ovat tärkeitä, niitä täytyy miettiä tarkasti. Jos romaanihenkilölle ei löydy sopivaa nimeä – juuri hänen näköistään – teksti voi jäädä jumiin.

DSC_0271

Hautausmaat ovat inspiroivia, rauhoittavia kävelypaikkoja. Niiden käytävillä kirkastuu se, mikä elämässä on olennaista.