Kirjoitan näitä rivejä Kirjailijaliiton mökillä Muoniossa. Tampereella tervehdin jo sinivuokkoja, täällä pohjoisessa uhkarohkeimmat hiihtävät yhä jäällä. Kirjeiden lumo on onnellisesti ilmestynyt ja saapunut moniin kirjakauppoihin! Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin haastatteluni, ja ajatuksiani käsinkirjoittamisen tärkeydestä voi lukea myös juuri ilmestyneestä Kotilääkäri-lehdestä. Kuvitan tätä kirjoitusta Muonion Keimiöniemen kalapirteistä otetuilla kuvilla. Viehättävällä alueella, "läntisen Pohjanperän kalaisimman järven", Jerisjärven, rannalla …
Avainsana: Kesyt kaipaavat; villit lentävät
Etätöissä pohjoisessa
Korona-aika on rajoittanut elämää paljon, mutta joitakin mahdollisuuksiakin se on tarjonnut. Vietin viisi viikkoa pohjoisessa etätöitä tehden. Onneksi kotiinpaluu lumiselle ja varsin kauniille Tampereelle ei sekään ollut kulttuurishokki. Olin puolisoni kanssa joulukuun Rovaniemellä, Levillä ja Saariselällä. Tapaninpäivänä pakkasmittari näytti tukevaa lukemaa -31,5. Tunturilla on lämpimämpää, joten Kiilopäällä tarkeni ulkoilla ja ikuistaa pastellimaisemia. Tänä vuonna päätimme …
Postikortti Ateenasta
Tervehdys Kreikasta! Kirjoitin Ateenasta blogiini 2,5 vuotta sitten. Voisin kirjoittaa uuden postauksen melkeinpä samoin sanoin. Ateena jakaa mielipiteitä. Minulla on ystäviä, jotka suhtautuvat kaupunkiin intohimoisesti. En pitänyt Ateenasta ensimmäisellä kerralla, mutta päätin kuitenkin antaa toisen mahdollisuuden, kun kerran tuli tilaisuus päästä reissuun. Kolmatta matkaa ei ole välttämätöntä tehdä. Manner-Kreikassa lienee muutakin kiinnostavaa nähtävää, mutta …
Perjantaiaamu Eindhovenissa
Kun joku kysyi minulta hiljattain kuulumisia, sanoin empimättä, että aion pysytellä koko syksyn kotona, kirjoittaa ja kuntoilla. Olen ollut niin paljon poissa, että olisi kiva juurtua hetkeksi taas aloilleen – Nyt on perjantaiaamu ja tarkkailen hotellin ikkunasta, kuinka hollantilaiset kiirehtivät työ- ja opiskelupaikoilleen. Miten olinkin ehtinyt unohtaa, että täällä saa varoa pyöräilijöitä! Eilen junalta tullessani …
Kirjojen yössä
Some on ihan kiva kuriositeetti ja lisä elämään, mutta kyllä lukijakohtaamiset kasvotusten ovat kultaakin kalliimpaa. Varsinkin kun olen elänyt tämän vuoden hyvin introverttia elämää kirjoituskammioni seinien sisällä. Miten ihanaa ja energisoivaa nähdä ja puhua ihmisten kanssa. Esiinnyin eilen Tampereen Akateemisessa kirjakaupassa Kirjojen yön tapahtumassa. Keskustelimme Päivi Haanpään kanssa Kiivaiden kirjoittamisesta. Kiitos runsaslukuiselle ja myötäelävälle …
Lapinvuokkoa etsimässä
Lapinkuusio, kurjenkanerva, uuvana, sammalvarpio, sielikkö... Tunturikasvien nimet ovat kuin pieniä runoja. Tällä Lapin-reissulla päätin opiskella kasveja, ja sopivasti Kiilopäällä järjestettiinkin kasviretki. Elämässä tarvitsee asioita, jotka ovat muuttumattomia, turvallisia ja ehdottoman luotettavia. Tiedän, että savusauna ja tunturi odottavat minua myös ensi vuonna. Kirjoitin Kesyt kaipaavat -kirjaani Kiilopäästä - ja täällä olen taas, tuntureille luonnon rauhaan on …
Asioita, joita jään kaipaamaan Hollannista
Olen kotiutunut onnellisesti Tampereelle tuttujen kirjoitusrutiinieni pariin. Yllättävän nopeasti sitä huomaa ajattelevansa, että olinko muka edes poissa vai kuvittelinko kaiken. Viimeisessä Hollanti-aiheisessa postauksessa summaan vähän kevättä. Kirjoitin vuosi sitten talvella aiheesta ”Asioita, joita jään kaipaamaan Saksasta”. Tämä olkoon sisarpostaus sille tekstille. Ulkomailla asuminen on virkistävää ja opettavaista. Tekee hyvää katsella Suomea pienen etäisyyden päästä. …
Jatka artikkeliin Asioita, joita jään kaipaamaan Hollannista
Kaatuvista keiloista tietää olevansa perillä (Eindhoven 2/2)
Eindhovenin Van Abbe -museo loi aikanaan suuntaviivat, kuinka modernia taidetta esitetään eurooppalaisissa museoissa. Nykytaide ei kuitenkaan suostu asettumaan pelkästään museon seinien sisälle, vaan kaupungin keskeltäkin voi löytää kiehtovaa nähtävää. Viime viikolla aloitin Eindhoven-vinkkieni listauksen. Nyt jatketaan: Van Piere -kirjakauppa Van Piere -kirjakauppa on paratiisini Eindhovenissa. Aina kun kävelen keskustaan, suuntaan ensimmäiseksi sinne. Kolmeen kerrokseen …
Jatka artikkeliin Kaatuvista keiloista tietää olevansa perillä (Eindhoven 2/2)
Sarjakuvia, soittimia & erityisen hyvää teetä (Miniloma Brysselissä)
Brysselissä opin, ettei mitään keksitä alusta vaan kaikki vain vähitellen muuttuu. Sarjakuvamuseossa kohtasin lapsuudensankarini Lucky Luken. Olen käynyt kahdesti Brysselissä ja luulen, että se on kylliksi yhden elämän ajalle. Kaupungissa on paljon kiinnostavaa ja inspiroivaa, mutta samaan aikaan se on myös yllättävän nuhjuinen ja epäsiisti. Mielikuvani kaupungista oli aivan erilainen, mutta ensimmäisellä reissullani katsoin …
Jatka artikkeliin Sarjakuvia, soittimia & erityisen hyvää teetä (Miniloma Brysselissä)
Miksi en kirjoittaisi? - Tervetuloa kirjailija Terhi Rannelan sivuille 