Kirjoitan näitä rivejä Kirjailijaliiton mökillä Muoniossa. Tampereella tervehdin jo sinivuokkoja, täällä pohjoisessa uhkarohkeimmat hiihtävät yhä jäällä. Kirjeiden lumo on onnellisesti ilmestynyt ja saapunut moniin kirjakauppoihin! Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin haastatteluni, ja ajatuksiani käsinkirjoittamisen tärkeydestä voi lukea myös juuri ilmestyneestä Kotilääkäri-lehdestä. Kuvitan tätä kirjoitusta Muonion Keimiöniemen kalapirteistä otetuilla kuvilla. Viehättävällä alueella, "läntisen Pohjanperän kalaisimman järven", Jerisjärven, rannalla …
Avainsana: Kirjailijuus
”Millaisella kynällä tykkäät kirjoittaa?”
Esiinnyin hiljattain Tampereen työväenopiston lasten ja nuorten sanataidekoulun ryhmille. Koska etukäteen laadittuja kysymyksiä oli niin runsaasti, päätin jatkaa vastailua täällä blogissani. Tässä kirjoitus 3/3 Ihanaa joulunodotusta kaikille! Pidätkö muista taiteenlajeista? Rakastan (taide)museoita ja olen saanut kahteen kirjaani idean museosta (Punaisten kyynelten talo ja Frau). Haluaisin asua Hollannin Delftissä, josta suosikkitaiteilijani Vermeer on kotoisin. Katson pari …
”Paljonko kirjoitat päivän aikana?”
Esiinnyin hiljattain Tampereen työväenopiston lasten ja nuorten sanataidekoulun ryhmille. Koska etukäteen laadittuja kysymyksiä oli niin runsaasti – niistä edelleen kiitos, päätin jatkaa vastailua täällä blogissani. Tässä kirjoitus 2/3. Onko teosten aiheilla (niiden valinnalla) yleensä jokin kytkös omaan elämääsi? Vaikka aiheella ei olisi omakohtaista kytköstä, sen tulee olla kuitenkin niin kiinnostava, että pystyn työskentelemään sen kanssa …
Syyskirje pohjoisesta
Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan omenoiden tuoksua ja puissa notkuvia pihlajanmarjaryppäitä. Joka päivä otan pihakoivuista kuvia tarkkaillakseni, miten lehtien väri tässä pikkuhiljaa muuttuu. Ja onko suloisempaa kuin ystävä, joka antaa purkillisen omenahilloa? Toinen arveli, että voisin pitää pihlajanmarjahillosta teen kanssa. Kaupunginosani oravat ja sorsat ovat naurettavan kesyjä. Liian kesyiksi ruokittuja. Eräänä päivänä puistossa orava kiipesi …
Työhuoneessa +32 astetta
Minua hymyilyttää suuresti edellisen päivitykseni pessimistinen ingressi: ”Suomen kesä on lyhyt. Niin lyhyt, että pelkään jo, että kun huomenna herään, onkin sateinen syysaamu.” Kukapa olisi uskonut! Työhuoneessani on viimeiset kolme viikkoa ollut 32 astetta lämmintä. Tietokone hohkaa ilmoille entistä enemmän kuumaa. Kaikki ilmastointilaitteet on tietenkin myyty ajat sitten loppuun. Kesä on ollut yhtä aikaa ihana …
Ihminen tarvitsee kantorakettiunelmia – uteliaasti kohti vuotta 2018
Vuoden alussa on mukava pysähtyä hetkeksi pohtimaan mennyttä ja tulevaa. Pidän kovasti vuoden vaihtumisesta. Mikään ei muutu, mutta kaiken voi muuttaa – periaatteessa. Ihminen tarvitsee uusia alkuja, klassisia puhtaita pöytiä, sopivan hetken tarkastella elämää eteen- ja taaksepäin. Ystäväni Päivi lähetti minulle linkin YearCompass-nimiselle sivulle, josta voi tulostaa parikymmentäsivuisen vihkosen (jonka voi täyttää halutessaan myös koneella), …
Jatka artikkeliin Ihminen tarvitsee kantorakettiunelmia – uteliaasti kohti vuotta 2018
Puolivälissä
Voi aika! Kunpa et juoksisi pakoon aivan niin nopeasti. Takana on kolme kuukautta Hannoveria, edessä enää kolme. Sen olen täällä oivaltanut, ettei tulevaisuuden suunnitelmiaan kannata lukita kiinni. On asioita, joihin en Saksassa totu. Kuten se, että kun aamuisin herään ja avaan ikkunan, kuulen pikkulintujen laulua. Ja se, että vielä lokakuun viimeisillä viikoilla oli niin aurinkoista …
”Minun sieluni on herkkä kaikelle kauniille”
Aino Kallas: Päiväkirja vuosilta 1897-1906. Otava 1954. Omistan tämän kesän naiskirjailijoiden päiväkirjojen lukemiselle. En ole vuosiin nauttinut mistään niin paljon kuin Aino Kallaksen päiväkirjoista. Aino Kallaksen ensimmäinen päiväkirja, jonka kirjoittamisen hän aloitti 19-vuotiaana, on aluksi varsin tyypillinen nuoren naisen päiväkirja. Se on kuin varhainen, hurmaava tyttökirja – täydellinen kesäkirja itse asiassa. Teoksen alku sisältää herttaisen …
Jatka artikkeliin ”Minun sieluni on herkkä kaikelle kauniille”
