Äiti – Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen ilmestyy 20.4.2020.

Kansi: Satu Kontinen

Kirjailija Terhi Rannelan äiti kuoli tammikuussa 2016 täysin odottamatta.

”Samana aamuna, kun sain viestin isäni kuolemasta maaliskuussa 2011, ryhdyin kirjoittamaan päiväkirjaa ja kirjoitin muistikirjan täyteen lyhyessä ajassa. Makasin sohvalla kasvot punaisiksi turvonneina ja kirjoitin nuhjuisessa kylpytakissani. Tähtitaivas loisti pakkasenkirkkaana. Kaija Koo lauloi: ’Isä koskaan kertonut ei, että vuodet menneet häneltä voimia vei.’

Kun äiti kuoli viittä vuotta myöhemmin, minusta tuli mykkä. Kirjaimet, jotka olivat elämäni rankimpina aikoina aina pitäneet minut pinnan yläpuolella, katosivat. Äidin kuolemaa seuraavana aamuna minun oli viimeisteltävä romaanini painokuntoon, mutta päiväkirjani sivut, ne kaikkein tärkeimmät, jäivät tyhjiksi pitkäksi aikaa.

Kirjoittaminen tuntui teeskentelyltä, köyden heittämiseltä avannon reunalle, kun avuntarvitsija jo kellui jään alla hukkuneena. Radiossa Johanna Kurkela lauloi ’sydämessä veitset kääntyy’ ja tunsin milli milliltä niiden liikkeen. Kuoleman kokemus tuntui väkivaltaiselta. Minut oli pahoinpidelty.”

Äiti – Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen on koskettava teos surusta ja luopumisesta. Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Rannela peilaa tuntemuksiaan uusimpaan surututkimukseen ja vaihtaa ajatuksia muun muassa Eeva KilvenSimone de BeauvoirinJoan Didionin ja Claes Anderssonin teosten kanssa. Hän tarkastelee surun käsitettä sekä läheltä että etäältä ja pohtii, miksi juuri runous on se kirjallisuudenlaji, joka vaikeimmalla hetkellä lohduttaa kaikkein eniten.

*

Miksi en kirjoittaisi? ilmestyi marraskuussa 2019.

Kansi: Jussi Jääskeläinen

Päiväkirjaa voi kirjoittaa monella tavalla. Tuntemattomalle kannattaa kirjoittaa kirje. Keskittymiskyky kohenee lukemalla. Taidegalleriat ovat kirjoittajan inspiraatiopaikkoja. Natalie Goldbergin teokset avaavat takuuvarmasti tiukimmatkin luovuuslukot. 

Nämä ja monet muut väitteet perusteluineen löytyvät Päivi Haanpään ja Terhi Rannelan helposti lähestyttävästä kirjoituskokoelmasta Miksi en kirjoittaisi?

Haanpää ja Rannela pohtivat kirjoittamista ja lukemista monesta näkökulmasta – vakavasti ja vähemmän vakavasti.

Omakohtaisissa teksteissä kirjoittajat kertovat niin omista oivalluksistaan kuin kompastuksistaan sanataiteen sokkeloissa ja kutsuvat lukijan mukaan kirjoittamisen maailmaan.

*

Kiivaat – romaani rakkaudesta ja vastarinnasta ilmestyi kesällä 2019.


Kansi: Laura Noponen

“Mitä ikäisesi tyttölapsi edes tietää maailman asioista?”

”Sen haluan sinun heti aluksi tietävän, etten koskaan tahtonut kenellekään mitään pahaa. En halunnut edes silloin, kun sanomalehti kutsui minua rikolliseksi. Enkä silloin, kun olin vähällä räjäyttää elokuvateatterillisen ihmisiä.”

Saksan antautumisesta on kulunut kymmenen vuotta.

Tamperelainen Salme kirjoittaa kirjettä nuoruudenrakkautensa vaimolle ja palaa elämänsä tärkeimpiin vuosiin, sota-aikaan.

Jatkosodan sytyttyä 16-vuotias Salme ja hänen kommunistinen toveripiirinsä päättivät vastustaa Suomen sotaa Saksan rinnalla. He levittivät lentolehtisiä, agitoivat ihmisiä ruokakorttijonoissa ja tuhosivat armeijan kalustoa.

Valtiollinen poliisi oli kaiken aikaa nuorten jäljillä eikä kiinni saatuaan päästänyt helpolla.

Kiivaat on koskettava tarina sodasta ja nuoruudesta, ajasta, jolloin aatteet palavat ja on kiire elää. Romaani pohjautuu todellisiin tapahtumiin, mutta henkilöt ovat fiktiivisiä.

*

Kesyt kaipaavat, villit lentävät – Matkapäiväkirjani sivuilta ilmestyi talvella 2018.

Kansikuva: Annika Hiltunen

Rakas lukija,

Mitä matkamuistot kertovat meistä? Mihin me tarvitsemme yksinoloa ja somepaastoa? Millaista on aamuyöllä singaporelaisessa tavaratalossa? Miksi matkapäiväkirja on tärkeä ystävä?

Kastaudutaan pohjoisen hyiseen tunturipuroon ja katsotaan revontulia yhdessä. Lennetään maapallon toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin kiikaroimaan keltasilmäpingviinejä ja merileijonia. Pistäydytään kirjakaupoissa ja taidegallerioissa. Juodaan paljon teetä ja jutustellaan kirjoista ja elämästä.

Toiveeni on, että tämä kirja saisi Sinut unelmoimaan. Eikä vain unelmoimaan, vaan ehkäpä selailemaan matkaoppaita, tutkimaan karttoja ja piirtämään omia, vertailemaan lentolippujen hintoja, etsimään eri maista kertovaa kaunokirjallisuutta ja lähtemään reissuun. Nojatuolilla tai lentokoneella.

Kesyt kaipaavat, villit lentävät on omakohtainen tarinakokoelma täynnä kaukokaipuuta ja kulttuurishokkeja.

%d bloggaajaa tykkää tästä: