Maanantaina olin Seinäjoen kansalaisopiston kirjallisuuspiirin vieraana puhumassa Frausta.
Kirjailijat esiintyvät monenlaisissa tilaisuuksissa ja monenlaisille yleisöille. Lukupiirit ovat mielestäni yksi antoisimmista paikoista käydä puhumassa kirjoistaan: intiimeissä tilaisuuksissa rohkenee puhua vähän avoimemmin kuin suurten auditorioitten edessä. Yleensä suurin osa ryhmästä on teoksen lukenut ja siitä syntyy luontevasti keskustelua.
Seinäjoella kotiläksyt oli tehty ja ohjaaja Sirkkis oli valmistanut minulle peräti 39 kysymystä, joista ennätin vastata luultavasti kolmasosaan. Miksi hyppäsin nuortenkirjoista historiallisiin romaaneihin? Millaista taustatyötä historialliset romaanit vaativat? Millainen äiti Lina Heydrich oli? Mikä osa kirjasta on totta, mikä fiktiota?
Saksan-kuukausien takia minulla on ollut harvinaisen pitkä keikkatauko, joten hiukan piti etukäteen palauttaa mieleen Fraun maailmaa ja yksityiskohtia ennen kuin uskalsin siitä puhua – vaikka kyllä se sitten onneksi selkäytimestä tuli. Joskus sitä onnistuu tekemään palveluksen itselleen: kirjoittamastani työpäiväkirjasta oli hyötyä muistin virkistäjänä.
Tälle keväälle on sovittu toinenkin lukupiirivierailu. Anneli Kannon kanssa puhumme pitkästä aikaa Tähystäjäneidosta tamperelaisessa kirjallisuuspiirissä.
Teen taas mielelläni kirjailijavierailuja. Parhaiten ne järjestyvät ottamalla yhteyttä Lukukeskukseen, joka järjestää vierailuni.
