Allekirjoitin tällä viikolla kustannussopimuksen seuraavasta romaanistani. Viimeistelen käsikirjoitusta talven ajan.

 

Kirjoittaminen on h i d a s t a.

Aina epävarmaa: ”Saanko tätä sittenkään koskaan valmiiksi, rakenne ei käyttäytynytkään kuin olin ajatellut, haukkasinko liian suuren palan jälleen kerran, julkaistaanko tätä ikinä”…

Kunnes yhtäkkiä alkaakin tapahtua niin hämmentävällä vauhdilla, että melkein säikähtää.

Seuraavan romaanini nimeksi tulee Kiivaat. Kirjalle suunnitellaan parhaillaan kantta – kaksi hienoa versiota olenkin jo nähnyt, ja minulla on maaliskuun loppuun aikaa viimeistellä viimeinen versio.

Ja maaliskuun loppuhan on käytännössä huomenna, joten jos en ole sosiaalinen alkuvuodesta –

*

Voisihan romaanista muutaman sanasen jo sanoa. Se on sukua Punaisten kyynelten talolle ja Fraulle, koska se käsittelee (nuoria) naisia ja ideologiaa ja sotaa (jatkosota), mutta käsittelytavaltaan se on herkempi ja pehmeämpi. Päähenkilöt ovat nuorempia ja alttiimpia.

Jotain haikeaa, kaipaavaa ja melankolista tekstissä on.

Kesä on hyvää aikaa ilmestymiselle, sillä jatkosota alkoi kesäkuussa 1941.

*

Ik heet Terhi.

Opiskelen parhaillaan hollannin alkeita. Kieli on todella jännä: ihan kuin saksan ja ruotsin hybridi. Kirjoitetusta kielestä ymmärtää yllättävän paljon, mutta puhuminen ja lausuminen onkin sitten aivan eri juttu.

Asuimme hiljattain puolisoni kanssa Saksassa puolen vuoden pätkän, ja se oli ihanaa aikaa. Saksa-rakkauteni tuskin on jäänyt blogini vakiolukijoilta huomaamatta. Vuosi sitten tähän aikaan olimme vielä Hannoverissa. Niin se aika vain menee.

Joku kysyi Kesyt kaipaavat -kirjan ilmestymisen jälkeen, sainko ystäviä Saksasta. Kyllä sain, saimme. Useitakin. Pidämme yhä yhteyttä viikottain, ja toivottavasti tapaamme taas tänä vuonna.

*

Tänä keväänä vietämme puolison kanssa kolme kuukautta Hollannissa Eindhovenissa (Tampereen kokoinen kaupunki, jossa yliopisto ja Philipsin tehdas). Ja minähän haaveilin Kesyt kaipaavat -kirjani lopussa tulppaanipelloista. Nyt näyttää siltä, että pyöräilen tulppaanipeltojen ohi kevään aikana.

Lentoliput on jo hankittu, ”enää” puuttuu kalustettu asunto. Sitä on ollut vaikeampi löytää kuin Saksasta. On helpompaa saada kämppä 6-12 kuukaudeksi kuin noin lyhyeksi ajaksi. Minulla on kuitenkin vissi luotto siihen, että asuminen järjestyy. Ainahan kaikki, elämässä.

Helmikuussa rustailen blogia sitten uudesta ympäristöstä.

*

Seuraavan kerran blogi päivittyy lukupäiväkirjan merkeissä perjantaina 25.1.

Pyrin päivittämään kahdesti kuussa. Ehkä Hollannissa intoudun enemmänkin.

*

Blogini kuvat: Laura Vesa