Luxemburgiin pitäisi pakata vaelluskengät

Kävin pääsiäisenä elämäni ensimmäistä kertaa Luxemburgissa ja ihastuin heti. Suurherttuakunnassa saa nauttia kaupunkikulttuurista, mutta maaseutu ja luonto saavat sydämen läpättämään.   Eindhovenista Luxemburgiin on vajaan 4,5 tunnin mittainen bussimatka, joten pitkän viikonlopun vietto onnistui vaivattomasti. Sain pitkästä aikaa uuden nuppineulan matkakarttaani, sillä en ollut käynyt Luxemburgissa aikaisemmin. Jotain kertoo se, että tutkin jo, miten pääsen …

Jatka artikkeliin Luxemburgiin pitäisi pakata vaelluskengät

Taiteilijoiden jalanjäljillä Delftissä, Nuenenissä ja ’s-Hertogenboschissa

Kirjoituskiireiltäni olen viime aikoina onneksi ehtinyt vähän liikahtaakin. Olen käynyt Delftissä, Nuenenin kylässä ja toistamiseen ’s-Hertogenboschissa. Amsterdam on valtavan inspiroiva, mutta kun malttaa mennä vähän loitommalle, pääsee eroon pitkistä jonoista ja tungoksesta.   En ole ihan vielä Eindhovenin-reissuni puolivälissä. Hollannissa on niin paljon kiehtovaa ja innostavaa, että olen avannut tiedoston uusille matkakertomuksille. Täällä blogissa nopeita …

Jatka artikkeliin Taiteilijoiden jalanjäljillä Delftissä, Nuenenissä ja ’s-Hertogenboschissa

Oi ihana helmikuu! (Eindhoven +15 astetta)

Kirjoitan tämän kevään ajan Hollannissa, Eindhovenissa. Kevät on täällä aikaisessa:  krookukset kukkivat villinä ja aurinko paistaa. Kansainvälisessä kaupungissa on helppo hengittää. En ollut uskoa silmiäni, kun tulimme tänne viikko sitten. Ihmiset istuksivat terasseilla hyväntuulisina ilman takkia. Parhaimmillaan lämpötila kipuaa viiteentoista. Läheiseen Anne Frankin puistoon voi mennä piknikille. Kevät on tullut Hollantiin epätavallisen aikaisin. Rakastan tätä …

Jatka artikkeliin Oi ihana helmikuu! (Eindhoven +15 astetta)

”Kiivaat” ilmestyy ensi kesänä

Allekirjoitin tällä viikolla kustannussopimuksen seuraavasta romaanistani. Viimeistelen käsikirjoitusta talven ajan.   Kirjoittaminen on h i d a s t a. Aina epävarmaa: ”Saanko tätä sittenkään koskaan valmiiksi, rakenne ei käyttäytynytkään kuin olin ajatellut, haukkasinko liian suuren palan jälleen kerran, julkaistaanko tätä ikinä”... Kunnes yhtäkkiä alkaakin tapahtua niin hämmentävällä vauhdilla, että melkein säikähtää. Seuraavan romaanini nimeksi …

Jatka artikkeliin ”Kiivaat” ilmestyy ensi kesänä

Nähdään Helsingin kirjamessuilla 26.10.!

Puffaan jo hyvissä ajoin eli esiinnyn Helsingin kirjamessuilla perjantaina 26.10. kello 14.30-15.00  Esplanadi-lavalla Anneli Kanto haastattelee Aiheena tämän vuoden uutuus eli omakohtainen matkakirjani Kesyt kaipaavat, villit lentävät (Karisto) Mitä matkamuistot kertovat meistä? Mihin me tarvitsemme yksinoloa ja somepaastoa? Millaista on aamuyöllä singaporelaisessa tavaratalossa? Miksi matkapäiväkirja on tärkeä ystävä? Lennetään maapallon toiselle puolelle Uuteen-Seelantiin kiikaroimaan keltasilmäpingviinejä …

Jatka artikkeliin Nähdään Helsingin kirjamessuilla 26.10.!

Syyskirje pohjoisesta

Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan omenoiden tuoksua ja puissa notkuvia pihlajanmarjaryppäitä. Joka päivä otan pihakoivuista kuvia tarkkaillakseni, miten lehtien väri tässä pikkuhiljaa muuttuu. Ja onko suloisempaa kuin ystävä, joka antaa purkillisen omenahilloa? Toinen arveli, että voisin pitää pihlajanmarjahillosta teen kanssa. Kaupunginosani oravat ja sorsat ovat naurettavan kesyjä. Liian kesyiksi ruokittuja. Eräänä päivänä puistossa orava kiipesi …

Jatka artikkeliin Syyskirje pohjoisesta

Postikortti Zürichistä

Vietin huhtikuun viimeisen viikon Zürichissä. Hurmaava sveitsiläiskaupunki oli jo hyvissä ajoin puhjennut täyteen kevääseen. 24 astetta lämpöä ja orvokkeja kaikkialla. Kevät tuli Suomeen viiveellä, mutta tulipa onneksi kuitenkin. Koska matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla - kuinka vapauttavaa se onkaan - jouduin jättämään paremman kamerani kotiin. Nämä tunnelmakuvat on räpsitty puhelimellani. Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Tuossa alhaalla järjestettiin grillibileitä …

Jatka artikkeliin Postikortti Zürichistä

”Kirjoittaminen on ainoa pysyvä kotini”

Kesyt kaipaavat, villit lentävät -kirjani julkkareita vietettiin tällä viikolla Teos & Tulenkantajat -kirjakaupassa Tampereella. Tässä kirjallinen versio illan kulusta. Hyvä ystäväni ja kollegani Päivi Haanpää haastatteli minua.   Tai siis – tämän olisin alun perin halunnut sanoa, mutta luultavasti sanoin jotain aivan muuta... Miksi uusi laji, miksi tällainen kirja tällä kertaa? Matkakirja on ollut tekeillä …

Jatka artikkeliin ”Kirjoittaminen on ainoa pysyvä kotini”

Nenäliinoja & nenäsuihkeita – ei enää, kiitos!

Alkuvuosi ei ole mennyt suunnitelmien mukaan, mutta vihdoin ja viimein olen taas saamassa kirjoitusrytmistä kiinni. Tammikuussa sitä aina puhkuu uutta intoa ja tarmoa: tänä vuonna teen sitä ja tätä ja olen energinen ja mahdottoman aikaansaava! Aivan uusi ihminen, jolla on ranskalaisten viivojen lista täynnä toiveikkaita uudenvuodenlupauksia. Kevään piristävä valo mielessään sitä huomaa tekevänsä mahdottoman optimistisia …

Jatka artikkeliin Nenäliinoja & nenäsuihkeita – ei enää, kiitos!