Kirjoituskiireiltäni olen viime aikoina onneksi ehtinyt vähän liikahtaakin. Olen käynyt Delftissä, Nuenenin kylässä ja toistamiseen ’s-Hertogenboschissa. Amsterdam on valtavan inspiroiva, mutta kun malttaa mennä vähän loitommalle, pääsee eroon pitkistä jonoista ja tungoksesta.

 

En ole ihan vielä Eindhovenin-reissuni puolivälissä. Hollannissa on niin paljon kiehtovaa ja innostavaa, että olen avannut tiedoston uusille matkakertomuksille. Täällä blogissa nopeita välähdyksiä ja vaikutelmia. Olen saanut paljon kirjoitettua, ja mieli kuplii koko ajan uutta.

Ulkomailla asuessani olen oppinut itsestäni sen, että olen nopea sopeutuja. Elämä normalisoituu parissa viikossa paikallisin maustein höystettynä oman elämän näköiseksi. Löytyy lempikahvila & -ravintola, kuntosali, ruokakaupan hyllyt tulevat tutuiksi, omat rutiinit ja aikataulut hahmottuvat. Kotini on siellä missä rakkain ihmiseni & kirjoitusvälineeni.

Helmikuussa ihmettelin, kuinka Eindhovenissa voi olla niin monta naamiaisasukauppaa. Syy siihen selvisi, kun kevätkarnevaalit (Carnaval) alkoivat ja kun koko kaupunki oli täynnä tuhansia juhlijoita vauvasta vaariin. En elämässäni ole nähnyt niin paljon erilaisia naamiaisasuja. Penkkarit potenssiin tuhat, aivan mahtavaa kevään riemua!

Äkkiseltään ei juolahtaisi mieleen, että kysymyksessä oli alun perin katolinen juhla. Viisipäiväinen, paastoa ennakoiva festivaali edellyttää todellista bilekuntoa (itse valvoin monena yönä lähinnä kuuntelemassa, kun riehakas bilekansa laulaen kulki makkarini ikkunan alta…).

’s-Hertogenbosch (Eindhovenista junalla 20 minuuttia) on yksi lempikaupungeistani ja tätä nykyä onnistun kirjoittamaan hankalahkon nimenkin ihan lonkalta.

Vietimme pari vuotta sitten kaupungissa ihanan pitkän viikonlopun ja hiljattain leppoisan lauantai-iltapäivän kävelyn, suklaakonvehtien ja Hieronymos Boschin (n. 1450-1516) maalausten merkeissä.

Salvador Dalin (1904-1989) suuresti ihailema renessanssitaiteilija Hieronymos Bosch on kotoisin Den Boschista/’s-Hertogenboschista (ja hänen nimensäkin viittaa kotikaupunkiin). Kaupungissa on miehen hämmentävän omintakeiselle mielikuvitukselle ja teoksille omistettu keskus.

Teokset ovat kopioita, mutta se on vain hyvä, koska kerrankin triptyykkejä pääsee tutkimaan ja niiden ovia kääntelemään. Huumorintajuinen opas sai paljon irti Boschin maailmasta ja opin muun muassa, että jo keskiajan taiteilijat harrastivat tuotesijoittelua. Useissa teoksissaan Bosch mainosti ystäväänsä, joka valmisti veitsiä.

Boschin makaaberit hahmot hiipivät helposti painajaisiin… Bosch oli omana aikanaan hyvin suosittu taiteilija.

Hollannissa ei voi olla saamatta voimakasta kuvataideherätystä!

Olen havahtunut siihen, miten moniulotteisia tarinoita ja kerroksia maalauksiin kätkeytyy. Aikana, jolloin lukutaito oli harvojen hallussa, taide välitti valtavasti informaatiota. Miten paljon enemmän teoksista saisikaan irti, kun tuntisi edes hiukan ajankohdan historiaa, asenteita, käytöskulttuuria ja symboleita.

Delftin (keramiikan)sininen, Delfts blauw, näkyy myös muraalitaiteessa.

Delftistä (Eindhovenista junalla 1 h 15 min) tuli heti ensitapaamisella hyvä ystäväni ja palaankin käsinmaalatusta keramiikastaan tunnettuun kaupunkiin huhtikuussa. Kun astuu rautatieaseman ovista ulos, saa heti hollantilaisen kokemuksen, sillä kävelymatkan päässä vasemmalla näkyy tuulimylly.

Taidemaalari Johannes Vermeerin (1632-1675) kotikaupungissa on selvästi enemmän turisteja (kuin esimerkiksi arkisessa Eindhovenissa), mutta ei vielä ruuhkaksi asti. Delftissä söin vuoden ensimmäisen terassilounaan (20.3.).

Vermeer asui koko ikänsä Delftissä melko pienellä alueella. Kaupungissa on totta kai taiteilijalle omistettu museo, jossa voi (kopioina) ihailla hänen pientä mutta sitäkin sykähdyttävämpää tuotantoa. Valon ja heijastusten mestari ehti maalata 39 teosta.

Vermeer on mielestäni yksi kiinnostavimmista tarinankertojista, jonka kuvien äärellä voisin viettää aikaani loputtomiin.

Rakastan sitä, miten taitavasti Vermeer onnistuu tavoittamaan täydellisen keskittymisen hetken. Hän oli hidas maalari, joka työskenteli teostensa parissa pitkään.

Useissa maalauksissa on kirjettä lukeva nainen (kuten esimerkissä, Lukeva nainen, 1659). Nainen on niin syventynyt kirjeeseen, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä, kuinka tarkasti me häntä katsomme.

Sää tietysti vaikuttaa kokemuksiin ja ehkäpä tähän mennessä onnellisimman Hollanti-päiväni vietin viime sunnuntaina läheisessä Nuenenin kylässä (Eindhovenista paikallisbussilla 15 minuuttia).

Ihanan idyllinen kylä! Vehreitä peltoja, hevosia, poneja, vanhoja rakennuksia, kaikkialla aurinkoina helottavia narsisseja, perinteinen vesimylly…

Vincent van Gogh (1853-1890) on aikanaan asunut kylässä kolme vuotta, tarkastellut maaseudun elämää ja löytänyt siellä maisemamaalauksen. Nuenenissa hän maalasi Perunansyöjät, ja pikkukylä ottaa todella KAIKEN irti mestariteoksesta. Perunoita syövä perhe on ikuistettu patsaaksi kylän keskustaan, museokauppa on täynnä kuvan inspiroimia tuotteita ja löytyypä maalaus myös pikaruokaravintolan seinältä.

Verrattuna esimerkiksi Vermeeriin van Goghin työskentelytahti oli miltei käsittämätön. Kymmenessä vuodessa hän maalasi 900 teosta ja laati 1100 piirustusta…

Taiteilija tervehtii turisteja omakuvina museossa ja patsaana Nuenenin keskustassa.

Huhtikuussa KIIVAAT kulkee läppärilaukussani mukana reissuilla. Olen menossa ainakin Brysseliin ja Luxemburgiin ja kauan haaveilemani tulppaanimatkakin pitää vihdoin suunnitella.

*

Kiivaat on sellaisessa vaiheessa, etten ole viime aikoina juurikaan ehtinyt lukea muiden kirjoittamaa tai jos jotakin olen, lukupäiväkirjan sivut ovat pysyneet tyhjinä. Toivottavasti käsikirjoituksen valmistuessa ehdin taas lukea enemmän.

*

Juuri kun olen julkaisemassa tätä kirjoitusta, läheisen katolisen kirkon kellot alkavat soida. Kellot ovat erottamaton osa äänimaisemaani.

Blogi päivittyy seuraavan kerran 12.4.