Sarjakuvia, soittimia & erityisen hyvää teetä (Miniloma Brysselissä)

Scroll down to content

Lucky

Brysselissä opin, ettei mitään keksitä alusta vaan kaikki vain vähitellen muuttuu. Sarjakuvamuseossa kohtasin lapsuudensankarini Lucky Luken.

 

Olen käynyt kahdesti Brysselissä ja luulen, että se on kylliksi yhden elämän ajalle. Kaupungissa on paljon kiinnostavaa ja inspiroivaa, mutta samaan aikaan se on myös yllättävän nuhjuinen ja epäsiisti.

Mielikuvani kaupungista oli aivan erilainen, mutta ensimmäisellä reissullani katsoin sitä lukiolaisen silmin. Maailma on ehtinyt muuttua paljon reilussa 20 vuodessa eikä välttämättä hyvään suuntaan.

Hollantilaisessa katukuvassa ei esimerkiksi näe rynnäkkökiväärein aseistettuja sotilaita. Vaikka terroriuhka Euroopassa on ilmeisen pysyvä olotila ja vaikka sotilaat tuovat turvaa, aseiden läsnäolo ei tee ainakaan minun oloani rauhallisemmaksi.

Bruggea monet suosittelevat, ehkäpä belgialaisista kaupungeista tulevaisuudessa sinne. Niin tai näin, vinkkaan kuitenkin muutamaa kohdetta Brysselissä, joissa ehdin hiljattain  piipahtaa.

 *

Soitinmuseo

Brysselin soitinmuseo on kiehtovan erilainen museo, sillä kokemus on auditiivinen. Ääninäytteet puhuvat puolestaan.

Museovieras pääsee aikamatkalle soitinten historiaan. Esillä on jopa 8000 erilaista instrumenttia ympäri maailmaa. Kaikista ei ole ääninäytettä, mutta riittävän monesta on.

thumbnail (3)

Museossa todella oivaltaa, että ajasta ja paikasta riippumatta musiikki on aina ollut ihmisiä yhdistävä tekijä. Ihmiset ovat myös olleet ällistyttävän luovia keksiessään materiaaleja (puu, luu, nahka, simpukka jne…) ja tapoja valmistaa soittimia.

Oma suosikkini oli osasto, jossa voi kuunnella eksoottisia soittimia ympäri maailmaa: intialaista sitaria, japanilaista biwaa tai sisilialaista säkkipilliä.

Suosittelen lounastamaan museon 10. kerroksessa olevassa ravintolassa, siltä sieltä käsin aukeaa upea maisema yli kaupungin. Jos Atomiumin monumentilla ei ehdi käydä, sen näkee kyllin hyvin ravintolan ikkunasta. Lisäksi ruoka ja palvelu oli erinomaista.

Kusmi Tea

Bryssel on täynnä hurmaavia pikkupuoteja. Matkamuistoja, suklaata ja vohveleita saa tietysti ostettua joka kulmalta, mutta löysin itseni saippua-, tee- ja kirjakaupoista.

Kusmi Tea ei ole belgialainen vaan alun perin venäläinen ja Venäjän vallankumouksen jälkeen Pariisiin kotiutunut brändi.

Pidän siitä, että teekauppaan astuessa myyjä ojentaa saman tien maistiaiskupillisen. En ole Hollannissa varsinaisesti kärsinyt hyvän teen puutteesta, sillä täällä on loistava Simon Lévelt -ketju, yksi suosikeistani, mutta sain kuitenkin täydennettyä mustan teen varastojani.

Kauniisiin metallisiin purkkeihin pakatut teet on nimetty slaavilaiseen henkeen esimerkiksi Troikaksi, prinssi Vladimiriksi, Anastasiaksi ja Pietariksi.

Sarjakuvamuseo

Sarjakuvamuseosta kirjoitan syksyllä ilmestyvässä Miksi en kirjoittaisi? -kirjassamme vähän lisää, mutta jokunen sana tännekin.

Paikka on ehdoton must niille, jotka tuntevat sarjakuvagenren kuin omat taskunsa. Kaikkein eniten museosta saavat eniten sellaiset sarjakuvadiggarit, jotka vieläpä hallitsevat ranskan kielen, sillä suurin osa vitriineissä esillä olevista näytteistä on ranskankielisiä.

thumbnail (1)

Onneksi sarjakuvan historia kerrotaan myös englanniksi luolamaalauksista keskiajan munkkien kuvituksiin ja nykymuotoiseen sarjakuvaan. Kirjoitin muistikirjaani lauseen: ”Nothing is invented everything just changes.”

Museo sijaitsee kauniissa, 1800-luvulla rakennetussa art nouveau -talossa, joka on nähtävyys jo sinänsä.

Ja myönnetään: on aika hurjaa kohdata lapsuudensankarit Lucky Luke ja Jolly Jumper silmästä silmään! En tiennyt, että varjoaan nopeampi cowboy seikkailee edelleen. Ystävä tiesi nimittäin kertoa, että Lucky Luke Pariisissa on ilmestynyt tänä vuonna.

thumbnail

Waterstonesin kirjakauppa

Kun helmikuussa lähdin Hollantiin, matkalaukkuni painoi maksimit ja päätin, etten ostaisi ylimääräistä laukkua kevään aikana. Kirjojen ostamisen olen siis saanut melkein kokonaan unohtaa.

Se on karmeaa, sillä voisin ostaa Hollannista matkalaukullisen pelkkiä taidekirjoja. Ne loputtomat hyllyt… Onneksi on muistikirja ja nettikirjakaupat.

Waterstones on brittiläinen kirjakauppaketju, jolla on yli 280 kauppaa Britanniassa ja lähimaissa. Kirjakaupoista pystyy nopealla silmäyksellä poimimaan ajankohtaiset puheenaiheet. Feminismi, unohdetut historialliset naiset, ovat pinnalla Länsi-Euroopassa niin kuin Suomessakin. Trendi, joka Suomessa ei vielä näy, ovat musliminaisten omakohtaiset puheenvuorot. Kiinnostavaa ja erittäin tarpeellista.

Runot loistavat surullisen tuttuun tapaan poissaolollaan tai ovat tyyliä: Parhaat kissarunot/koirarunot/jazz-runot/Runo jokaiselle vuoden päivälle. Ihanko totta? Bullet journaling ei ole mennyt pois muodista. Kirjoille, joihin oli painettu yksi pitkä novelli, kyllä novelli, oli varattu oma hylly. Aika hyvä idea. Olisin ostanut, jos olisin voinut.

Seuraavan kerran blogi päivittyy jotakuinkin viikon kuluttua. 

Kiivaat taitetaan ensi viikolla, joten loppusuora on käsillä. Miksi en kirjoittaisi? -teoksesta puolestaan saimme juuri välikommentit. 

%d bloggers like this: