Kaatuvista keiloista tietää olevansa perillä (Eindhoven 2/2)

Scroll down to content

keilat2

Eindhovenin Van Abbe -museo loi aikanaan suuntaviivat, kuinka modernia taidetta esitetään eurooppalaisissa museoissa. Nykytaide ei kuitenkaan suostu asettumaan pelkästään museon seinien sisälle, vaan kaupungin keskeltäkin voi löytää kiehtovaa nähtävää.

 

Viime viikolla aloitin Eindhoven-vinkkieni listauksen.

Nyt jatketaan:

Van Piere -kirjakauppa

helene
Eräs tuttu nainen tuli kirjakaupassa vastaan.

Van Piere -kirjakauppa on paratiisini Eindhovenissa. Aina kun kävelen keskustaan, suuntaan ensimmäiseksi sinne.

Kolmeen kerrokseen kurottuva kauppa on suuri ja avara ja (myös englanninkielistä) valikoimaa on paljon.

Olen viettänyt erityisen paljon aikaa taide- ja matkailukirjoja tutkien. Lisäksi kaupan alakerrassa sijaitseva Coffeelovers on suosikkikuppilani kaupungissa. Harva asia voittaa kiireettömän teehetken kirjojen keskellä.

Mitä viihtyisämpi kirjakauppa, sitä todennäköisemmin siellä myös tekee ostoksia.

*

Flying Pins

Kun näen bussin ikkunasta valtavan suuria keltaisia keiloja, tiedän tulleeni kot… Eindhoveniin.

Rautatieaseman takana, pitkän matkan bussien laitureiden lähettyvillä, sijaitsee mainio maamerkki Flying Pins.

Vuonna 2000 valmistunut teos on kuvanveistäjä Claes Oldenburgin ja Coosje van Bruggen käsialaa. Keilat ovat saaneet keltaisen värinsä alueella keväällä kukkivista narsisseista. Kaatuvien keilojen symboliikka on katsojan silmässä: sattumaa ei liene, että ne sijaitsevat kiireisen liikenteen solmukohdassa.

Ilahdun aina nähdessäni absurdin teoksen enkä lakkaa kummastelemasta sitä, kuinka yli kahdeksanmetriset keilat ylipäätään pysyvät ilmassa.

*

Van Abbe -museo

The Making of Modern Art -näyttely

van abbe
Henri van Abbe oli intohimoinen taideharrastaja.

Tupakkatehtailija Henri van Abbe (1880–1940) oli paitsi yksi Eindhovenin suurimmista työllistäjistä, myös suuri modernin taiteen ystävä. Hän lahjoitti kaupungille rakennuksen, johon perustettiin nykytaiteen museo, yksi Euroopan ensimmäisistä. Hän lahjoitti museolle 26 omistamaansa maalausta.

Van Abbe -museo oli luomassa suuntaviivoja, kuinka nykytaidetta esitellään eurooppalaisissa museoissa. Tätä nykyä museon omassa kokoelmassa on noin 2700 teosta.

Henri van Abbe kuoli vuonna 1940 eikä ehtinyt kokea natsimiehitystä. Natsit pitivät modernia taidetta rappiotaiteena. Jäin pohtimaan, mitä museolle tapahtui miehityksen aikana. Opas kertoi, että alkuperäisten teosten sijaan esillä oli ”saksalaisen taiteen” näyttelyitä (mutta alkuperäisiä teoksia ei näköjään kuitenkaan tuhottu).

Kansallissosialistit poistivat modernin taiteen museoistaan ja pilkkasivat sitä rappiolliseksi, juutalaiseksi ja bolshevistiseksi. Vuonna 1937 ympäri Saksaa kiersi näyttely, jonka tarkoitus oli tehdä nykytaide naurunalaiseksi. Ihmisille haluttiin näyttää taidetta kuriositeettina ennen kuin se poistettiin kokonaan nähtäviltä. Sen sijaan vuosittain alettiin järjestää uuden estetiikan mukaisia Suuren saksalaisen taiteen näyttelyitä.

Sodan jälkeen ”saksalaisella taiteella” ei kuitenkaan enää ollut taiteellista arvoa. Teokset ovat kiinnostavia enää vain historiallisessa mielessä, kun taas nykytaiteen arvo taiteena palautui ennalleen.

Van Abbe sijaitsee kauniilla paikalla Dommel-joen rannalla. Olen asunut muutaman minuutin kävelymatkan päässä museosta. Viihtyisässä museokahvilassa kannattaa juoda minttuteetä ennen tai jälkeen visiitin.

fem1
”The Guerrilla Girls 1985 – now” -näyttely käy läpi yhdysvaltalaisen aktivistiryhmän kannanottoja ryhmän perustamisesta tähän päivään.

Van Abbessa on loistavat oppaat. Yksi jos toinen alkaa oma-aloitteisesti kertoa tarinoita teosten taustoilta ja erään kanssa jäin intoilemaan Cézannesta.

Pablo Picasson Woman in Green (1909) on yksi museon helmistä. 1950-luvulla teoksen ostaminen museon kokoelmiin herätti suurta polemiikkia, sillä sen ostohinnalla olisi pyörittänyt koko puljua kahden vuoden ajan.

picasso

The Making on Modern Art -näyttely esittää kiinnostavia kysymyksiä taiteen olemuksesta, kuten: Miksi Picasson teos maksaa miljoonia, mutta teoksen identtinen kopio on täysin arvoton?

fem2
Olisi niin mukava voida lakata laulamasta vuodesta toiseen tätä samaa iänikuista virttä, mutta Hollannin(kin) taidemaailma on erittäin maskuliininen. Vai kuinka monta hollantilaista naistaiteilijaa pystyt nimeämään tältä istumalta? Minä onneksi pystyn nyt, mutta siitä lisää tulevaisuuden tuotannossani…

*

The preHistorisch Dorp

Ystäväni tuli tällä viikolla kylään ja sai minut katsomaan kaupunkia uusin silmin. Hän halusi mennä esihistorialliseen kylään, jonka olemassaoloon en itse ollut edes havahtunut.

Sattui vieläpä täydellisen aurinkoinen päivä, jolloin De Vleut -järven ympärille rakennettu idyllinen ulkoilmamuseo antoi meille kaikkein parastaan.

pre2

Alueella voi tutustua siihen, millaista elämä oli Eindhovenissa esihistoriallisena aikana. Miten asuttiin, miten pukeuduttiin, miten syötiin, millaisia työkaluja käytettiin, miten vainajat haudattiin. Kylän oppaat ovat pukeutuneet ajanmukaisiin asuihin ja he tekevät arkisia askareita entisajan työkaluilla.

Paikkaa suositellaan lapsiperheille ja kylässä olikin koululaisryhmiä (joita kilvan kadehdimme), mutta kuka tahansa historiasta innostunut aikuinenkin saa siitä paljon irti.

Historiaa ymmärtää aivan eri lailla, kun voi käytännössä nähdä, millaista elämä on ennen ollut. Kun lähdimme pois, koululaiset jäivät pilkkomaan puita ja leipomaan leipää. Rohkeimmat hyppäsivät ruuheen ja menivät järvelle soutelemaan.

*

Voisin kirjoittaa Hollannista loputtomasti (ja deletoin tästäkin kirjoituksesta tuhansia merkkejä), mutta ehkäpä kirjoitan pari postausta enää. KIIVAAT on mennyt tällä viikolla painoon. 

24.5. tunnelmoin tulppaanien keskellä.

%d bloggers like this: