Kirjoitan tämän kevään ajan Hollannissa, Eindhovenissa. Kevät on täällä aikaisessa:  krookukset kukkivat villinä ja aurinko paistaa. Kansainvälisessä kaupungissa on helppo hengittää.

En ollut uskoa silmiäni, kun tulimme tänne viikko sitten. Ihmiset istuksivat terasseilla hyväntuulisina ilman takkia. Parhaimmillaan lämpötila kipuaa viiteentoista. Läheiseen Anne Frankin puistoon voi mennä piknikille. Kevät on tullut Hollantiin epätavallisen aikaisin.

Rakastan tätä vuodenaikaa, joka saa kaiken tuntumaan mahdolliselta. Minulla on hyvä fiilis kirjoittamiseni suhteen –

Minulta tulee tänä vuonna kaksi kirjaa. Kesällä fiktiota ja syksyllä faktaa, jota kirjoitan kollegani kanssa. Kotoa lähtemisen ajoitus oli täydellinen, sillä voin sataprosenttisen hyvällä omallatunnolla omistautua kirjojen viimeistelyyn.

Näköjään mielestä alkaa vapautua tilaa, sillä seuraavan historiallisen romaanini päähenkilö on käväissyt unessani. Hän sai jo työnimen ja tiedoston, johon alan pikkuhiljaa kerätä materiaalia. Kun Kiivaat sitten ilmestyy, olen jo muualla.

*

Takaisin Hollantiin:

Eindhoven on Amsterdamin, Rotterdamin, Haagin ja Utrechtin jälkeen Hollannin viidenneksi suurin kaupunki. Schipholin lentokentältä juna tuo tänne näppärästi puolessatoista tunnissa.

Junamatka on rentouttava: ikkunasta voi ihastella vihreitä peltoja, lampaita, hevosia ja monenlaisia lintuja. Proomut kuljettavat tavaraa kanaaleja pitkin, jokunen tuulimylly vilahtaa ohi.

Asukkaita Eindhovenissa aika lailla saman verran kuin Tampereella. Teknologiajätti Philips perustettiin täällä vuonna 1891 – ja yritys määrittää edelleen kaupunkia. Täällä on myös teknillinen yliopisto.

Piipahdin Philips-museossa aikaisemmalla käynnilläni pari vuotta sitten, kun olin sopivasti kirjoittamassa historian esseetä teknologian ja sukupuolen suhteesta. Yrityksen ensimmäinen tuote oli hehkulamppu, mutta nyttemmin firma on keskittynyt terveysteknologiaan, kuten röntgen- ja magneettikuvauslaitteisiin.

Eindhovenissa on äärimmäisen helppo olla, sillä kaikki tuntuvat puhuvan englantia. Esimerkiksi läheisen joogastudion ensisijainen opetuskieli on englanti. Kolmasosa kaupungin asukkaista on ulkomaalaisia. Vaikka viihdyin erinomaisen hyvin Saksassa, ilmapiiri täällä on paljon rennompi.

Ja minne kaikkialle täältä onkaan vaivaton matkustaa! Ostimme bussiliput Brysseliin, yhdeksän euroa suunta…

Seuraavan kerran blogi päivittyy 28.2. lukupäiväkirjan merkeissä.