Perjantaiaamu Eindhovenissa

Scroll down to content

Terhi Rannela. Kuvattu 14.12.2018 Tampereella. Kuva: Laura Vesa

Kun joku kysyi minulta hiljattain kuulumisia, sanoin empimättä, että aion pysytellä koko syksyn kotona, kirjoittaa ja kuntoilla. Olen ollut niin paljon poissa, että olisi kiva juurtua hetkeksi taas aloilleen –

Nyt on perjantaiaamu ja tarkkailen hotellin ikkunasta, kuinka hollantilaiset kiirehtivät työ- ja opiskelupaikoilleen. Miten olinkin ehtinyt unohtaa, että täällä saa varoa pyöräilijöitä! Eilen junalta tullessani meinasin saman tien jäädä pyörän alle. Niin tai näin, päätin sittenkin ex tempore lähteä viikoksi kevätkotiini Eindhoveniin.

Vähän outoa olla täällä, koska tästähän ehti tulla koti. Kaikki on tuttua.

Keväällä halusin niin kiivaasti keskittyä kirjoittamiseeni, että päätin, ettei minun ”tarvitse” ystävystyä Eindhovenissa. Ei ollut sosiaalisuuden pakkoa vaan lupa pysyä erakkona fiktion maailmassa.

Kävi tietysti niin, että mennessäni maaliskuussa yksin lentokentälle junassa viereeni istahti aivan hurmaavan hauska nuori nainen, jonka kanssa ehdimme parantaa maailman välillä Eindhoven-Utrecht ja jonka kanssa olemme sittemmin pitäneet yhteyttä.

Kirjailija & fysioterapiaopiskelija ovat muuten erinomainen duo; kukaan ei ole aiemmin ymmärtänyt selkäkipujani yhtä hyvin. Ystäväni M. osaa täydellisesti sanoittaa selkävaivani (joita ei onneksi tätä nykyä juuri ole). Tapaamme maanantaina.

*

Kuulumisista. Niitä on itse asiassa yllättävän paljon.

M. sanoi, että hän haluaa kuulla ”kaiken” psykologian opinnoistani ja mietin aavistuksen kauhuissani, kuinka pystyn kertomaan varhaisesta vuorovaikutuksesta, nuoruuden ikävaiheesta ja aikuisiän käännekohdista englanniksi, kun hädin tuskin kykenen vielä essehtimään suomeksikaan.

Aloitin Jyväskylän avoimessa yliopistossa psykologian opinnot, koska miksipäs ei? Opinnoista tuskin on haittaa kirjailijantyössäni ja huomaan aina vähän piristyväni, kun uskallan altistaa itseni jollekin uudelle. Uusi terminologia ei kylläkään ole helpoimmasta päästä.

*

Maanantaina tein odottamattoman päätöksen.

Seuraavaa kirjaani ei tarvitse odottaa vuosia. Historiallisiin aiheisiin tulee kylläkin taukoa.

Tiedän, mitä teen joka ainoa päivä seuraavan puolen vuoden ajan.

Kansikuvakin on mainittu. Eikä vain mainittu vaan tilattu. Ja teoksen nimi varmistui tätä bloggausta kirjoittaessa.

*

PS.

Torstaina 19.9. klo 18- kerron Kiivaiden kirjoittamisesta Pispalan kirjaston kirjastoillassa (Pispalan Valtatie 21). Tervetuloa!

Kuva: Laura Vesa

%d bloggers like this: