Etätöissä pohjoisessa (2)

Scroll down to content

Kirjoitan näitä rivejä Kirjailijaliiton mökillä Muoniossa. Tampereella tervehdin jo sinivuokkoja, täällä pohjoisessa uhkarohkeimmat hiihtävät yhä jäällä.

Kirjeiden lumo on onnellisesti ilmestynyt ja saapunut moniin kirjakauppoihin! 

Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin haastatteluni, ja ajatuksiani käsinkirjoittamisen tärkeydestä voi lukea myös juuri ilmestyneestä Kotilääkäri-lehdestä.

Kuvitan tätä kirjoitusta Muonion Keimiöniemen kalapirteistä otetuilla kuvilla. Viehättävällä alueella, ”läntisen Pohjanperän kalaisimman järven”, Jerisjärven, rannalla pääsee kurkistamaan kalastuksen historiaan. Vanhimmat mökit ovat peräisin 1700-luvulta. Jerisjärvestä on nostettu eritoten siikaa ja muikkuja.

”Kun kauempaa järven selältä tullaan, näyttää ranta pienine pirtteineen ja patsasjalkaisine aittoineen hyvinkin muinaisaikuiselta. Mielikuvitukseen kohoaa muinaissuomalaisen kalastajakylän kuvitelma”, Suomen Kuvalehti luonnehti vuonna 1930.

Pirtteihin ei pääse kurkistamaan sisälle, mutta kulttuurimaiseman tunnelmaa on kiva fiilistellä kevätauringon paistaessa.

Pohjoisessa ollessani yritän saada museotyöni mahdollisimman pitkälle ellen jopa valmiiksi. Se on jo aika hilkulla! Näyttelyn käsikirjoittamisessa mukana oleminen on ollut äärimmäisen antoisaa ja on antanut minulle kosolti uusia työkaluja tehdä taustatutkimusta myös omaa historiallista fiktiota varten.

Olen lyhyessä ajassa oppinut historiasta valtavasti uutta ja muistanut samalla myös, että historiallinen romaani on minulle se kaikkein rakkain lajityyppi. Olen aina ollut museoiden suuri ystävä ja useampi kirjani on saanut alkunsa museossa, mutta nyt olen päässyt näkemään, kuinka pieteetillä näyttelyitä todella rakennetaan.

Korona-aikaa on eletty yli vuosi ja kaipuu ns. tavalliseen arkeen alkaa olla kova. Iloitsen rokotusten etenemisestä ja siitä, että laskussa olevat tartuntalukemat luovat toivoa.

Muonion Swiss Cafén terassilla nauttimani porkkanakakun viipale ja reilulla kermavaahdolla kuorrutettu tummasuklaakaakao maistuivat erityisen herkullisilta aivan liian pitkän kahvilatauon jälkeen.

Aurinkoisia huhtikuun päiviä!

%d bloggaajaa tykkää tästä: