Tervehdys Kreikasta! Kirjoitin Ateenasta blogiini 2,5 vuotta sitten. Voisin kirjoittaa uuden postauksen melkeinpä samoin sanoin.

 

Ateena jakaa mielipiteitä. Minulla on ystäviä, jotka suhtautuvat kaupunkiin intohimoisesti. En pitänyt Ateenasta ensimmäisellä kerralla, mutta päätin kuitenkin antaa toisen mahdollisuuden, kun kerran tuli tilaisuus päästä reissuun. Kolmatta matkaa ei ole välttämätöntä tehdä. Manner-Kreikassa lienee muutakin kiinnostavaa nähtävää, mutta mieluiten menisin tietysti saarille, kukapa ei. Samos on minulle mieluisin.

Ateenassa yli kolme miljoonaa ihmistä elää hyvin tiheästi. Kaupunki on ahdas ja tukkoinen. Liikenne on helvetillistä. Tien ylittäminen on vaarallista. Kuvaavaa on se, että jotkut taksikuskit tekevät tiuhaan ristinmerkkejä.

Beat-taksisovellus oli loistava löytö ja teki tästä reissusta vaivattomamman. Yksi ilta meni nimittäin riidellessä Akropoliin kuskien kanssa: he kärttivät 15 euron matkasta 40 euroa. Sovellusta käyttämällä tällainen turha kinastelu jää pois. Naispuolinen kuljettaja kertoi myös, että palvelu on vähentänyt seksuaalista ahdistelua: sovelluksesta hän näkee aina kyyditettäviensä nimet.

Kotiin palattuani olin hirveän huojentunut, kun ikkunan avatessani näin puita ja kuulin linnunlaulua. Tekee hyvää muistaa, että tällainen hiljaisuus voi olla maailmalla ylellistä ja harvinaista.

Kävin uudestaan Akropoliilla: puolisoni ei ollut käynyt siellä 24 vuoteen eikä enää muistanut näkemästään mitään. Alue on vaikuttava, vaikka toki jatkuvat korjaustyöt rakennustelineineen nakertavat antiikin illuusiota. Olisi hienoa nähdä paikka joskus ”valmiina”.

Matkoilla on aina se mukava vaikutus, että tekee mieli lukea aihepiirin kirjallisuutta. Palaan monia lukukertoja kestävään Kulttuuri antiikin maailmassa -teokseen.

Tästä reissusta haluaisin poimia talteen kaksi mukavaa asiaa:

Koska maailma on yllättävän pieni, rakas kirjailijakollegani Marja-Leena Tiainen sattui olemaan Ateenassa samaan aikaan. Emme olleet vaihtaneet kasvotusten kuulumisia seitsemään vuoteen, aika – se kuluu huolestuttavaa tahtia. Söimme yhdessä lounasta, joimme kahvit & puhuimme kirjoittamisesta, kirja-alasta ja tietysti vinkkasimme toisillemme luettavaa. Terveisiä ihanalle Marja-Leenalle! (joka on yhä Ateenassa).

Ateena on kaupunki, jossa kaltaiseni luontoa rakastava ihminen on tukehtua. Kunnollisia puistoja saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Onneksi on sentään kansallispuutarha, jossa oli mukavaa kiireettömästi viettää sunnuntaipäivää.

Pieni, sameavetinen kilpikonna-allas oli kylläkin masentava näky – ja häkkilinnut tietysti. Tussaus kilpikonnia lähellä olevalla puistonpenkillä kertoo riittävästi: ”Free them”.

Viime reissulta muistan Kerameikoksen hautausmaan kilpikonnat, jotka vapaasti vaelsivat suurella alueella.

Äiti – ajatuksia äkkikuoleman jälkeen (ilmestyy huhtikuussa) -kirjani viimeistely & opinnot ovat pitäneet minut viime aikoina niin kiireisenä, etten ole juuri ehtinyt blogiini. Toivoakseni tilanne muuttuu, kun saan käsikirjoituksen pian valmiiksi. Toki aloitan heti seuraavan, mutta… sitähän tämä kirjailijantyö on. 

Aurinkoisia helmipäiviä! Niin – ja hyvää ystävänpäivää tietenkin!

***