Kesyt kaipaavat; villit lentävät
-
Kirjoitan näitä rivejä Kirjailijaliiton mökillä Muoniossa. Tampereella tervehdin jo sinivuokkoja, täällä pohjoisessa uhkarohkeimmat hiihtävät yhä jäällä. Kirjeiden lumo on onnellisesti ilmestynyt ja saapunut moniin kirjakauppoihin! Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin haastatteluni, ja ajatuksiani käsinkirjoittamisen tärkeydestä voi lukea myös juuri ilmestyneestä Kotilääkäri-lehdestä. Kuvitan tätä kirjoitusta Muonion Keimiöniemen kalapirteistä otetuilla kuvilla. Viehättävällä alueella, ”läntisen Pohjanperän kalaisimman järven”, Jerisjärven, rannalla
-
Korona-aika on rajoittanut elämää paljon, mutta joitakin mahdollisuuksiakin se on tarjonnut. Vietin viisi viikkoa pohjoisessa etätöitä tehden. Onneksi kotiinpaluu lumiselle ja varsin kauniille Tampereelle ei sekään ollut kulttuurishokki. Olin puolisoni kanssa joulukuun Rovaniemellä, Levillä ja Saariselällä. Tapaninpäivänä pakkasmittari näytti tukevaa lukemaa -31,5. Tunturilla on lämpimämpää, joten Kiilopäällä tarkeni ulkoilla ja ikuistaa pastellimaisemia. Tänä vuonna päätimme
-
Tervehdys Kreikasta! Kirjoitin Ateenasta blogiini 2,5 vuotta sitten. Voisin kirjoittaa uuden postauksen melkeinpä samoin sanoin. Ateena jakaa mielipiteitä. Minulla on ystäviä, jotka suhtautuvat kaupunkiin intohimoisesti. En pitänyt Ateenasta ensimmäisellä kerralla, mutta päätin kuitenkin antaa toisen mahdollisuuden, kun kerran tuli tilaisuus päästä reissuun. Kolmatta matkaa ei ole välttämätöntä tehdä. Manner-Kreikassa lienee muutakin kiinnostavaa nähtävää, mutta
-
Kun joku kysyi minulta hiljattain kuulumisia, sanoin empimättä, että aion pysytellä koko syksyn kotona, kirjoittaa ja kuntoilla. Olen ollut niin paljon poissa, että olisi kiva juurtua hetkeksi taas aloilleen – Nyt on perjantaiaamu ja tarkkailen hotellin ikkunasta, kuinka hollantilaiset kiirehtivät työ- ja opiskelupaikoilleen. Miten olinkin ehtinyt unohtaa, että täällä saa varoa pyöräilijöitä! Eilen junalta tullessani
-
Some on ihan kiva kuriositeetti ja lisä elämään, mutta kyllä lukijakohtaamiset kasvotusten ovat kultaakin kalliimpaa. Varsinkin kun olen elänyt tämän vuoden hyvin introverttia elämää kirjoituskammioni seinien sisällä. Miten ihanaa ja energisoivaa nähdä ja puhua ihmisten kanssa. Esiinnyin eilen Tampereen Akateemisessa kirjakaupassa Kirjojen yön tapahtumassa. Keskustelimme Päivi Haanpään kanssa Kiivaiden kirjoittamisesta. Kiitos runsaslukuiselle ja myötäelävälle
-
Lapinkuusio, kurjenkanerva, uuvana, sammalvarpio, sielikkö… Tunturikasvien nimet ovat kuin pieniä runoja. Tällä Lapin-reissulla päätin opiskella kasveja, ja sopivasti Kiilopäällä järjestettiinkin kasviretki. Elämässä tarvitsee asioita, jotka ovat muuttumattomia, turvallisia ja ehdottoman luotettavia. Tiedän, että savusauna ja tunturi odottavat minua myös ensi vuonna. Kirjoitin Kesyt kaipaavat -kirjaani Kiilopäästä – ja täällä olen taas, tuntureille luonnon rauhaan on
Kirjailija Terhi Rannela 