Kirjailijan työ
-
Kun joku kysyi minulta hiljattain kuulumisia, sanoin empimättä, että aion pysytellä koko syksyn kotona, kirjoittaa ja kuntoilla. Olen ollut niin paljon poissa, että olisi kiva juurtua hetkeksi taas aloilleen – Nyt on perjantaiaamu ja tarkkailen hotellin ikkunasta, kuinka hollantilaiset kiirehtivät työ- ja opiskelupaikoilleen. Miten olinkin ehtinyt unohtaa, että täällä saa varoa pyöräilijöitä! Eilen junalta tullessani…
-
Mieli alkaa pikkuhiljaa irtautua Kiivaista ja suuntautua kohti seuraavaa romaania. Mutta ensin pitää saada Miksi en kirjoittaisi? -kirja valmiiksi. Olen taas muistanut, miten mukavaa yhdessä tekeminen on. Kesä on mennyt Miksi en kirjoittaisi? -kirjaa viimeistellessä, mutta toki olen jokusen lomapäivänkin ehtinyt viettää. Onnistuin ajoittamaan mökkeilyn säiden suhteen kesän lämpimimmälle viikolle. Tarkkailin silkkiuikun sukellustreenejä, ahmin…
-
Kirjoituskiireiltäni olen viime aikoina onneksi ehtinyt vähän liikahtaakin. Olen käynyt Delftissä, Nuenenin kylässä ja toistamiseen ’s-Hertogenboschissa. Amsterdam on valtavan inspiroiva, mutta kun malttaa mennä vähän loitommalle, pääsee eroon pitkistä jonoista ja tungoksesta. En ole ihan vielä Eindhovenin-reissuni puolivälissä. Hollannissa on niin paljon kiehtovaa ja innostavaa, että olen avannut tiedoston uusille matkakertomuksille. Täällä blogissa nopeita…
-
Tuleva romaanini Kiivaat on niin pitkällä, että uskalsin hiljattain lähettää käsikirjoituksen neljän luottolukijan syyniin. Tai ehkä ”uskaltaa” on vähän väärä verbi. Heti meilit lähetettyäni olisin halunnut vajota maan alle häpeämään: miksi vaivaan ihmisiä, kun tiedän hyvin itsekin, että kommentoiminen on aikaavievää puuhaa ja kaikki kollegani ovat kiireisiä ja entä jos teksti onkin puolivillaisempi mitä olin…
-
Pilates (ja muu säännöllinen liikunta) on vienyt pois pitkäaikaisen selkäkipuni. Lisäksi hengitysharjoitukset ovat parantaneet keskittymiskykyäni ja taitoani olla läsnä. Rakastan liikuntaa. Elämäni on hyvää ja tasapainossa, kun ehdin liikkua tarpeeksi. Olen parempi vaimo, ystävä ja kirjoittaja, kun saan likipäivittäisen endorfiiniannokseni. Tässä staattisessa kirjoitustyössä (ja kyllä, iässä) kuntoileminen ei ole enää pelkästään kiva harrastus, vaikka…
-
Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan omenoiden tuoksua ja puissa notkuvia pihlajanmarjaryppäitä. Joka päivä otan pihakoivuista kuvia tarkkaillakseni, miten lehtien väri tässä pikkuhiljaa muuttuu. Ja onko suloisempaa kuin ystävä, joka antaa purkillisen omenahilloa? Toinen arveli, että voisin pitää pihlajanmarjahillosta teen kanssa. Kaupunginosani oravat ja sorsat ovat naurettavan kesyjä. Liian kesyiksi ruokittuja. Eräänä päivänä puistossa orava kiipesi…
Kirjailija Terhi Rannela 