luottolukijat_

Tuleva romaanini Kiivaat on niin pitkällä, että uskalsin hiljattain lähettää käsikirjoituksen neljän luottolukijan syyniin.

 

Tai ehkä ”uskaltaa” on vähän väärä verbi. Heti meilit lähetettyäni olisin halunnut vajota maan alle häpeämään: miksi vaivaan ihmisiä, kun tiedän hyvin itsekin, että kommentoiminen on aikaavievää puuhaa ja kaikki kollegani ovat kiireisiä ja entä jos teksti onkin puolivillaisempi mitä olin ajatellut ja…

Päätin pitää taukoa käsikirjoituksesta niin kauan, kunnes kaikki ovat ehtineet sanoa sanansa. Lensin Suomeen nuoremman kummipoikani konfirmaatioon ja samalla reissulla kävin lukemassa viimeiset mikrofilmit vihonviimeistä kirjoituskierrosta varten.

Nyt olen taas Hollannissa ukkosen, kaatosateen, kymmenien nenäliinojen ja sinkkisuihkeen keskellä ja mietin, mitä kaikkea minun pitää vielä ottaa huomioon viimeistellessäni tekstiä.

Vaikka tekstin altistaminen kriittiselle ja tarkalle lähiluvulle on pelottavaa, kauhistuttavaakin, se on välttämätöntä, sillä enhän kirjoita pöytälaatikkoon. Jos käsikirjoituksessa on jotain, pientä tai isoa korjattavaa, asialle ehtii vielä tehdä jotakin.

Hovilukijan tarkoitus ei ole silittää kanssakirjoittajaa myötäkarvaan ja katteetta tätä suitsuttaa vaan rehellisesti tuoda esiin omaa lukukokemustaan. Toki on tärkeää myös saada tietää, mistä luottolukijat ovat erityisesti pitäneet: mistä kielikuvasta, kenestä sivuhenkilöstä, mistä luvusta. 

Kun ensimmäinen palaute tuli kahden vuorokauden jälkeen, huojennuin niin että kropassa tuntui. Pahin jännitys laukesi. 

On hirmu kiinnostavaa, miten erilaisista näkökulmista lukijat astuvat tekstiin. On ylellistä, että kollega on lukiessaan laatinut tarkkoja muistiinpanoja ja kysymyksiä: ”Varsinkin ’Miksi?’-kysymyksiin kaipaisin vielä vastauksia.”

Yksi kiinnittää huomiota tekstin dramaturgiaan ja olennaisiin kohtauksiin, joista haluaisi tietää lisää. Toinen pyytää perustelemaan rakenneratkaisuja, kolmas on tuiki tärkeä kielipoliisi.

Uteliaasti luen, millaisia adjektiiveja hovilukijat käyttävät romaanista. Markkinointimateriaaliin on vaikeaa keksiä sanoja, kun on itse sokeutunut tekstille. Yksi adjektiivi toistuu palautteissa, mutta katsotaan, täsmääkö se yleisen vastaanoton kanssa.

Nyt käytän pari intensiivistä viikkoa toiseksi viimeisen version kirjoittamiseen, sitten palautan käsikirjoituksen kustannustoimittajalleni ja odotan hänen palautteensa, jonka jälkeen on viimeisen version aika (ennen oikovedoksia). Mutta loppuvaiheessa muutokset ovat pienenpieniä. 

Kansikuva on valmis, katalogiteksti on valmis, kirjailijakuva päivitetty, sisäliepeistä ja takakannesta on olemassa luonnos.

Huhtikuussa pyydän vielä 2-3 luottolukijaa silmäilemään tekstin läpi ja sitten alkaa olla aika päästää irti.

*

Blogi päivittyy seuraavan kerran 29.3.

Kuva: Laura Vesa

Ja kyllä, blogin ulkoasu on uudistunut! 

%d bloggers like this: