Pilates (ja muu säännöllinen liikunta) on vienyt pois pitkäaikaisen selkäkipuni. Lisäksi hengitysharjoitukset ovat parantaneet keskittymiskykyäni ja taitoani olla läsnä.

 

Rakastan liikuntaa. Elämäni on hyvää ja tasapainossa, kun ehdin liikkua tarpeeksi. Olen parempi vaimo, ystävä ja kirjoittaja, kun saan likipäivittäisen endorfiiniannokseni. Tässä staattisessa kirjoitustyössä (ja kyllä, iässä) kuntoileminen ei ole enää pelkästään kiva harrastus, vaikka se tietysti on sitäkin, vaan välttämättömyys.

Olen perinyt huonon selän ja kärsin vuosia kovista selkäkivuista. Pahimmillaan en päässyt aamuisin sängystä ylös omin voimin, ja minulta tutkittiin selkärankareumaa. Saksassa asuessani nukuin kuukausia olohuoneen matolla – ihan totta – koska huoneiston sänky oli yhtä pehmeä kuin ranskanleipä.

Selkävaivani on kuitenkin hyvin tyypillinen kuluma, yleinen meille istumatyöläisille.

Viime syksynä akupunktiohoitaja suositteli minulle kiropraktikkoa ja kiropraktikko puolestaan pilateksen aloittamista. Aloitin syyskuussa pilates-tunnit, joista innostuin heti.

Löysin ihanan pilates-ryhmän vain vartin päästä kotoani – ja nyt kuukausia myöhemmin olen kuin uusi ihminen. Oikeastaan tuntuu kaukaiselta kirjoittaa kivusta, koska kun sitä ei tunne, sen unohtaa nopeasti. Mieli on armollinen. Kiitos loistavista tunneistasi, valovoimainen Anne Sällylä!

Kun tunti alkaa, suljen silmäni ja keskityn hengittämiseen, pääsen hyvin nopeasti täydelliseen keskittymisen tilaan, missä mikään ulkopuolinen ei hetkauta minua. Luulen, että mieleni on rauhoittunut aika paljon viime kuukausina.

Vaikka pilates on liikuntana pehmeämpää kuin vaikkapa lihaskestävyystunti, se on fyysisesti haastavaa. Jokainen tekee oman kehonsa mukaan, ja keho toimii joka päivä vähän eri tavoin. Senkin oivaltaminen on mielenkiintoista.

Pilates vahvistaa keskivartalon tukilihaksia (juuri niitä, joita kirjailija tarvitsee), parantaa ryhtiä, kehittää voimaa ja lisää notkeutta, muun muassa. Syvähengitys rauhoittaa mieltä.

Pilates ja mindfulness ovat sukua toisilleen. Nykyään puhutaan paljon keskittymiskyvyn huononemisesta. Jos tilanne on mennyt niin pahaksi, että esimerkiksi kokonaisen kirjan lukeminen tuntuu mahdottomalta, menisin pilatestunneille.

Tai joogaan, metsään, meditoimaan – minne tahansa, missä hengittämiseen kiinnitetään huomiota. Tietoinen hengittäminen parantaa keskittymiskykyä. Se on vieläpä helppoa, kaikki me osaamme, mutta siihen täytyy vain ryhtyä.

Syksyllä istuin tyhjässä auditoriossa odottamassa sataa koululaista, joille minun oli tarkoitus puhua kirjoistani – niin kuin niin monta kertaa aiemminkin. Kun muutama perhonen käväisi vatsan pohjalla, hengitin rauhallisesti sisään ja ulos ja uudestaan. Jännitystä ulos, tyyneyttä sisään. Esiintyminen meni hyvin, ja nautin siitä.

Pilateksen aloitettuani rohkaisin itseni myös tanssitunnille, jossa olen kaukana mukavuusalueeltani (Ai mikä merengue?), mutta josta saan suuresti iloa. Siihen vielä muutama tunti askelkyykkyjä & tankojen nostelua päälle, niin oloni on varsin zen.

Mitä enemmän liikun, sitä enemmän myös kirjoitan. Enkä nyt tarkoita pelkästään sivu- tai merkkimääriä vaan intensiteettiä. Kun kirjoitan, todella kirjoitan.

*

Kuva: Laura Vesa

Blogi päivittyy seuraavan kerran 22.2. kevättukikohdastani Eindhovenista.