Uncategorized
-
Kun kirjoitan tätä, pakkasaurinko paistaa kirkkaasti, kuulaasti, toiveikkaasti. Mittarin lukemat: -14 astetta. Tammikuu on minulle aina valon kuukausi. Kuin symbolisesti aurinko alkoi heti paistaa, kun tammikuun ensimmäisenä päivänä palasin junalla Lapista. Kolme viikkoa tuntureilla: Pyhällä, Saariselällä ja Roissa – taas jaksaa. Kuvitan tekstiäni tietenkin pohjoisen otoksilla. En ole tehnyt sen kummempia uuden vuoden lupauksia. Esimerkiksi…
-
Helsingin kirjamessut järjestetään tällä viikolla. Lauantaina 30.10. kello 10.30-11.00 Kallion lukiolaiset jututtavat Marika Riikosta, Päivi Haanpäätä, Jukka-Pekka Palviaista ja minua nuorten novelleista (Kallio-lavalla) Päivi ja Marika ovat toimittaneet Likainen tusina -antologian, jossa novellini Älä pyydä anteeksi on mukana. Teksti kertoo arasta ja pelokkaasta lukiolaistytöstä, joka kokee metamorfoosin krav maga -itsepuolustuskurssilla. Älä pyydä anteeksi vauhditti minua…
-
Käsinkirjoittaminen on oiva ja jopa meditatiivinen tapa aloittaa aamu. En muista, milloin viimeksi keskeneräinen tekstini ei olisi pyörinyt lomalla mielessäni. Heinäkuussa lupasin itselleni, ettei minun tarvitse kesälomani aikana kirjoittaa sanaakaan, mutta saan kirjoittaa, jos mieli tekee. Fiktiota en kirjoittanutkaan – kävin kyllä tekeillä olevan historiallisen romaanini päähenkilön kotiseudulla ja inspiroiduin kovasti – mutta helteisinä…
-
Kirjoitan näitä rivejä Kirjailijaliiton mökillä Muoniossa. Tampereella tervehdin jo sinivuokkoja, täällä pohjoisessa uhkarohkeimmat hiihtävät yhä jäällä. Kirjeiden lumo on onnellisesti ilmestynyt ja saapunut moniin kirjakauppoihin! Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin haastatteluni, ja ajatuksiani käsinkirjoittamisen tärkeydestä voi lukea myös juuri ilmestyneestä Kotilääkäri-lehdestä. Kuvitan tätä kirjoitusta Muonion Keimiöniemen kalapirteistä otetuilla kuvilla. Viehättävällä alueella, ”läntisen Pohjanperän kalaisimman järven”, Jerisjärven, rannalla…
-
Tämä vuodenaika on aina ollut työntekoni kannalta hyvää aikaa. Lisääntyvän valon ansiosta herään pirteänä ilman herätyskelloa. Tänä talvena päivät ovat tuntuneet toinen toistaan kauniimmilta. Kirjoittaminen on ollut niin tiivistä, että olen vasta illalla uutisia lukiessani saattanut muistaa, että ai niin, se korona… Tunnen jo yhden rokotetun, mikä lisää toivoa. Yksi kerrallaan. Kirjeiden lumo etenee pikkuhiljaa…
Kirjailija Terhi Rannela 