Kun kirjoitan tätä, pakkasaurinko paistaa kirkkaasti, kuulaasti, toiveikkaasti. Mittarin lukemat: -14 astetta. Tammikuu on minulle aina valon kuukausi.

Kuin symbolisesti aurinko alkoi heti paistaa, kun tammikuun ensimmäisenä päivänä palasin junalla Lapista. Kolme viikkoa tuntureilla: Pyhällä, Saariselällä ja Roissa – taas jaksaa. Kuvitan tekstiäni tietenkin pohjoisen otoksilla.

En ole tehnyt sen kummempia uuden vuoden lupauksia. Esimerkiksi liikkumaan minun ei tarvitse itseäni suostutella, sillä se on erottamaton osa elämääni. Samalla lailla kuin kirjoittaminen. Tammikuuksi lähdin omien treenieni lisäksi mukaan Yoga with Adrienen 30 päivän joogahaasteeseen – ja miten ihanaa se onkaan.

Aamuisina kirjoitusharjoituksina teen tehtäviä Judy Reevesin teoksesta A Writer’s Book of Days. Kirjassa on tehtävä vuoden jokaiselle päivälle. Tämän aamun aihe: Shapes like stars.

Harjoituksella en pyri mihinkään erityisesti. Jos jokin oivallus omaan fiktioon syntyy, hienoa. On vain mukavaa aloittaa aamu kirjoittamalla käsin.

Koska kaipaan opiskelua, sitä, että minulla on jokin essee kaiken aikaa kesken, päätin taas aloittaa jotakin uutta. Aloitin väkivaltatutkimuksen opintokokonaisuuden Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Yhteiskuntamme on, ikävä kyllä, monenlaisen väkivallan lävistämä. Euroopan tilanne on sekin tällä hetkellä hyvin huolestuttava – ihan kuin meillä ei olisi jo pandemiaa riesanamme.

Haluan oppia ymmärtämään ilmiötä laajemmin. Otaksuisin myös löytäväni odottamattomia kirjanaiheita.

Nuorille suunnattu novellikokoelmani on parhaillaan luottolukijoiden syynissä. Seuraavaksi käännän katseeni aikuisromaaniin, jonka aion saada valmiiksi tämän vuoden aikana. Sain ensimmäisen palautteen hiljattain kustannustoimittajaltani.

Kauniita pakkaspäiviä!

(10.1.2022)

PS.

13.1. kello 18 alkaen olen vieraana Anna Paldarin Kirjakävelyllä-podcastissa. Keskustelusta tulee tallenne. Tervetuloa kuulolle!