Käsinkirjoittaminen on oiva ja jopa meditatiivinen tapa aloittaa aamu.                

• 

En muista, milloin viimeksi keskeneräinen tekstini ei olisi pyörinyt lomalla mielessäni. Heinäkuussa lupasin itselleni, ettei minun tarvitse kesälomani aikana kirjoittaa sanaakaan, mutta saan kirjoittaa, jos mieli tekee.

Fiktiota en kirjoittanutkaan – kävin kyllä tekeillä olevan historiallisen romaanini päähenkilön kotiseudulla ja inspiroiduin kovasti – mutta helteisinä aamuina kirjoitin muistikirjan verran päiväkirjaa.

Löysin vuosien tauon jälkeen Julia Cameronin aamusivut ja olen edelleen niiden pauloissa. Tänäkin aamuna. Käsinkirjoittaminen on oiva ja jopa meditatiivinen tapa aloittaa aamu.

• 

Rakastan erilaisia kirjoittamiseen liittyviä metaforia ja juuri nyt ajatus kirjoittamisen puhdistavasta vaikutuksesta tuntuu läheiseltä:

”Aamusivut ovat pieni luuta, jolla lakaiset tietoisuutesi nurkkia”, Cameron kirjoittaa.

Aamusivujen käsite lienee lukijoilleni tuttu: kolme sivua tajunnanvirtaa mahdollisimman pian heräämisen jälkeen. Sivumäärä on vain ohjeellinen, jokainen kirjoittaa niin paljon tai vähän kuin kokee tarpeelliseksi.

Kyseessä on eräänlainen sisäinen sääraportti. Itse tunnen olevani kuin nupullaan oleva kukka, joka kirjoittamisen myötä avautuu uuteen päivään.

• 

Aamusivut ovat edessä olevaan päivään orientoitumista. Ne ovat mielen tyhjentämistä ylimääräisestä roinasta. Ne voivat olla arkisen konkreettisia tai sitten hyvinkin abstraktia pohdintaa. Ne ovat juuri sitä, mitä kirjoittaja kulloinkin niiltä haluaa.

Kaikenlainen itsereflektiivinen kirjoittaminen on tietysti hyväksi, kutsuipa sitä millä nimellä tahansa.

• 

Heinäkuussa tämä pitkäkorva oli liki joka aamu kirjoitusseuranani. Muut kuvat räpsin pohjoisen reissultani Saariselältä.

Mukavaa elokuuta!