”Kuin olisi teekupin äärellä rupatellut”


Kirjeiden lumo on ollut hyvän aikaa julki ja saanut ihastuttavan vastaanoton. Haastan tietenkin kaikki blogini lukijat kirjoittamaan kesälomalla kirjeen tai postikortin ainakin!
 
Tässäpä jokunen ajatus lumosta:
 
”Kirjeiden lumo on kirjoitettu riemastuttavalla ja valloittavalla otteella. (…) Tässä on kirja, jonka voi ostaa vaikkapa lahjaksi jokaiselle, joka on joskus yhdenkin kirjeen kirjoittanut. Ja meitähän on monta.”

(Jaana Vieno, Länsi-Savo)

”Olipa lukukokemus lämmin – kuin olisi teekupin äärellä rupatellut. Viehätyin tavasta, jolla omakohtaiset muistot yhdistettiin tietoon. Samastumispintaa riittänee kaikille meille, jotka nuoruudessamme harrastimme intohimoisesti kirjeenvaihtoa. Muistin taas, miltä tuntui koulun jälkeen katsoa posti ja ilahtua: tuo ihminen kirjoitti juuri minulle.”

(Anna Pihlajaniemi, Kodin Kuvalehti)

”Olen jo pitkään ajatellut aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen uudelleen vuosikausien tauon jälkeen, mutta aina se on vain jotenkin jäänyt. Nyt tämän kirjoittamiseen kannustavan ja inspiroivan kirjan luettuani minulla ei taida olla enää muuta vaihtoehtoa.”

(Kirjat kertovat -lukupäiväkirja)

***

Viimeisimmässä Kotivinkissä (2.6.2021) on mainio haastikseni, jossa kerron kirjoittamisen hyvää tekevistä vaikutuksista. Ja niitähän riittää! Voi hyvin -lehden lukijat puolestaan törmäsivät kirjaani toukokuun numerossa.

Otavan kirjojen Instagram-seuraajat löytävät livehaastikseni skrollaamalla syötettä toukokuun 11:nteen päivään.

***

Historiallisesta fiktiosta kiinnostuneille suosittelen kirjailija Anna Paldarin Kirjakävelyllä-podcastia. Hiljattain keskustelimme genrestä upeassa seurassa Anneli Kannon, Johanna Valkaman ja Kristiina Vuoren kanssa.

Näin korona-aikaan kollegiaalisella jutustelulla oli itseenkin erittäin virkistävä vaikutus ja jatkoimme puhetta vielä lähetysajan jälkeenkin.

Kirjoitan totta kai edelleen historiallista fiktiotakin. Kiivaiden (2019) jälkeen tuli vain liki huomaamatta toisenlaisten kirjojen suma. Nyt olen kuitenkin taas onnellisesti ja innostuneesti romaanin ja aivan uudenlaisen aiheen äärellä.

Suuri kiitos Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastolle, joka taloudellisesti tukee kirjoittamistani.

Muuta en ehkä tässä kohtaa uskalla sanoa kuin sen, että ensimmäinen luku alkaa vuodesta 1911. Taustatutkimusta pystyn onneksi tekemään kotimaassa, mutta teos hyötyisi kovasti, jos ensi vuonna voisin matkustaa Keski-Eurooppaan. Katsotaan –

PS.
Voiko blogipohja todella eläköityä? Ilmeisesti voi. WordPress kehotti minua nimittäin vaihtamaan vanhentuneen pohjan, joten uudella, simppelillä lookilla jatketaan.
 
Aurinkoisia kesäpäiviä itse kullekin!