Minun piti kirjoittaa tämä postaus viime perjantaina ja kiitellä tuoreeltaan kaikkia niitä, jotka tulivat kuulemaan minua Pispalan kirjastoon torstaina. Olipa mukava ja tunnelmallinen ilta!

(vaikka en juonutkaan kahvia, jäin silti niin ylikierroksille, että sain heittää hyvästit yöunille ja seuraavan päivän keskittymiskyvylle).

Kiitos Toivo Autiosaari häikäisevästä asiantuntijuudestasi ja leppoisasta haastattelusta! Herkullista saada keskustella ihmisen kanssa, joka tuntee Pispalan nuoret paremmin kuin omat taskunsa.

Tuli voimallisesti sellainen olo, että hyvä kun kirjoitin Kiivaat. Tytöt läpäisivät tulikokeen kotikaupunginosassaan ja tunsivat olonsa tervetulleiksi. Tilaisuuden jälkeen bussia odottaessani haulitornin taakse piirtyi kaunis iltarusko – ja huomasin tuntevani hellää kotiseuturakkautta. Kiivaiden kirjoittaminen on muuttanut suhdettani Tampereeseen.

Kiivailla oli kaikkinensa hyvä viime viikko, sillä Hämeen Sanomissa ja Hemulin kirjahylly -blogissa julkaistiin ilahduttavat arviot. Koen, että kirjoittajuuttani on kuultu.

Tästä on hyvä jatkaa Salmen & Kertun kanssa kohti Turun ja Helsingin kirjamessuja.

Joista puheen ollen:

Esiinnyn Turun kirjamessuilla sunnuntaina 6.10. kello 13.10-13.30. Paikkana Kuisti (B-halli) & haastattelijana Jonna Tapanainen. Nähdään siellä! 

*

Terveisiä työhuoneestani, jossa ovat kuumina sekä näppäimistö että teepannu.

Kiivaat on se keikkakirja, jonka kanssa kuljen tänä syksynä. Miksi en kirjoittaisi? on liki valmis. Sitä seuraava kirjani on voimallisesti ”työn alla”.

En muista, milloin viimeksi olisin kirjoittanut näin paljon näin lyhyessä ajassa. Historiallinen romaani on lajina hidas; nopea tajunnanvirta ei ole mahdollista (ainakaan minun kohdallani), sillä jokaisen lauseen kanssa saa olla tarkkana. Mutta nyt olen omakohtaisen äärellä.

Olen kirjoittanut elo-syyskuussa puoli kirjaa, tekstiä vain ikään kuin omaksikin hämmästyksekseni kirjoittuu. En nyt hannaa vastaan, toisenlaisiakin aikoja tulee, sen tiedän varmuudella.

Ensi viikolla lähetän kirjoittamani liuskat kustannustoimittajani syyniin ja paneudun Miksi en kirjoittaisi -kirjan loppurutistukseen. Teoksen ilmestymisaika on ovella. Aiomme pitää Tampereella julkkarit.

*

”Mitä ihmettä tein ennen psykologian opintoja?” kysyin ystävältäni tällä viikolla. Minulla on taipumus innostua asioista, mutta nyt olen tavanomaista innostuneempi. Olen jonkin hyvin omani äärellä. Ainakin juuri nyt ajattelen niin.

Psykologian lähdeaineistot ruokkivat kirjoittamistani yllättävällä tavalla, ja huomaan ihan omaksi huvikseni lukevani Psykologia-lehden artikkeleita. Keskeneräinen kirjani ja psykan essee ikään kuin kirjoittavat toisiaan ristiin ja ideoivat toinen toisiaan. Pidän molempia tiedostoja yhtä aikaa auki ja annan niiden käydä dialogia keskenään.

Tällä viikolla olen pohtinut elämänarvoja, aikuisiän käännekohtia ja siirtymiä. Pidän hirveästi siitä ajatuksesta, että ihmisen psykologinen kehitys jatkuu koko elämän ajan. Ja että keski-iän kriisi on enemmän tutkimusmyytti kuin fakta. Kriisit johtuvat enemmän elämäntapahtumista eivätkä niinkään siitä, olemmeko täyttäneet 40 tai 50.

*

Pyrin edelleen päivittämään blogiani pari kertaa kuussa.

Kuva: Laura Vesa

Kuulaita & inspiroivia syyspäiviä!