Turku1_pieni

Esiinnyin Turun kirjamessuilla sunnuntaina. Bloggaus sisältää runsaasti kohtaamisia & namedroppailua. Toivottavasti jokusen kirjavinkinkin.

 

Ensimmäisen kirjaostokseni tein poikkeuksellisesti jo nippanappa ennen kuin Turun-juna oli nytkähtänyt Tampereelta liikkeelle. Satuin Arto Lapin kanssa samaan junanvaunuun ja hänellä oli mukana yhdessä zenpappi Mitra Virtaperkon kanssa kirjoitettu Jumalaton pappi ja kampurajalka. Zenpapin ja runoilijan keskusteluja.

Junamatka välillä Tampere-Loimaa (jossa matkustajat siirrettiin ratatöiden vuoksi bussiin) sujui Lapin kanssa leppoisasti kirjoittamisesta, vaelluskengistä ja yhteisestä suosikistamme Eeva Kilvestä keskustellen. Lapin runoja lähiluen marraskuussa ilmestyvässä Miksi en kirjoittaisi? -kirjassamme.

Loimaa-Turku välin rupattelin Alexandra Salmelan ja Tiina Lehikoisen kanssa muun muassa Pirkkalaiskirjailijoiden syksyn tapahtumista, romaanipajasta ja Kirjailijaliiton tulevasta työnohjauksesta.

Saavuttuani viimein messukeskukseen ei kulunut montaa minuuttia, kun jo bongasin Fiore-lavalta upean Paula Havasteen kertomassa uutuusteoksestaan Vierashuoneet. Paulaan tutustuin esikoiskirjailijavuonna 2004 Pentinkulman päivien E80-seminaarissa.

Pistäydyin Kariston osastolla moikkaamassa kustantajaa ja jatkoin B-halliin etsiäkseni lavan, jolla minun oli tarkoitus esiintyä. Matkalla törmäsin vauhtinaisiin, Siri Koluun ja Salla Simukkaan, jotka olivat uurastaneet messuilla keskiviikkoillasta lähtien. Nostan kyllä hattua kaikille messujen tekijöille, sillä itselläni laukesi aivan järkyttävä päänsärky yhden ainoan päivän huipennukseksi…

Saavuin Kuisti-lavalle juuri, kun Ville Hytösen haastattelu Luumun polte -romaanista oli loppumassa. Jäin kuuntelemaan, kun Niina Miettinen kertoi teoksestaan Suopursu. Oloni oli hyvin kotoisa, sillä romaani sijoittuu Pohjois-Karjalan maisemiin ja haastattelussa oli paljon tunnistettavaa.

Miettisen jälkeen haastatteluvuorossa oli Petri Tamminen, jonka aiheena oli uutuusteos, isän kuolemaa valottava Musta vyö. Olen juuri kuuntelemassa romaania äänikirjana, joten istuin aloillani kuin liimattu. Jos matkassani olisi ollut muistikirja, olisin kirjoittanut siihen yhden sanan: tihentymä. Tamminen on intensiivinen ja vaikuttava puhuja, liikutuin sen verran, että tiesin kyllä, että olisi vähän hankalaa nousta lavalle heti hänen peräänsä.

Haastattelijani Jonna Tapanainen oli niin luonteva ja erinomaisesti valmistautunut, että singahdin kuitenkin tuota pikaa jatkosodan Tampereelle ja tyttöjeni maailmaan. 20 minuuttia kului kädenkäänteessä niin kuin se aina kuluu. Oli myös ihana saada yleisöltä palautetta haastiksen päätteeksi.

Esiintymiseni jälkeen palasin kustantajani osastolle, jossa jutustelin mukavia aina niin sympaattisen Timo Sandbergin kanssa. Oli huojentavaa kuulla, että on toinenkin kollega, joka ei pysty syömään ennen omaa esiintymistään.

Lounaalle päädyin kustannustoimittaja Satu Laatikaisen, lapsille suunnatuista avaruusaiheisista tietokirjoistaan tunnetun Tero Hiekkalinnan – ja hiukan yllättäen Juha Miedon kanssa; hänestä on juuri ilmestynyt elämäkerta. Mietoa pyydettiin kesken ruokailun monta kertaa yhteisselfieen, joihin hän suhtautui hyvin lämpimästi. Hän on mainio seuramies. En ole hetkeen nauranut yhtä paljon – enkä toviin kuullut yhtä leviää murretta.

Olisin kovasti halunnut kuulla Apteekkari Melchior -sarjaa kirjoittavan virolaisen Indrek Harglan haastattelua, mutta Kuisti-lava oli tilaisuudelle aivan liian pieni ja aivan liian täynnä kansaa. Päädyin kiertelemään antikvariaatteja ja haaveilemaan suosikkini Yasunari Kawabatan romaanista, jota en kuitenkaan raaskinut ostaa 80 eurolla. Olisipa tarjolla ollut enemmän runokokoelmia.

Ihan vielä ei ole joululahjojen aika, Helsingin messuilla aikaisintaan. Ihastuin hurmaavasti kuvitettuun Lintupäiväkirjaan, jonka mielelläni kotiutin.

linnut

Päivän päätteeksi kuuntelin Jonna Tapanaisen hienosti vetämän fantasiapaneelin, jossa Katinka Saranoja, Katri Alatalo ja Johanna Valkama kiehtovasti kertoivat teostensa maailmoista. Lukulistani kasvaa kasvamistaan. Alatalolta olisin halunnut kirjoittaa muistiin: unohdan sukupuoleni kirjoittaessani. Juuri niinhän se on!

Olin kannustamassa erityisesti upeaa esikoiskirjailijaa Katinka Saranojaa, jolle olen – niin kuin useampi kollegani – aikanaan opettanut sanataidetta Viita-akatemiassa. Katinka oli lupaava ja lahjakas jo lukioikäisenä. Tuntui häkellyttävän ihanalta katsella häntä lavalla, aikuisena ja pätevänä ammattikirjailijana, jolla on ihan kaikki ovet auki edessään. Esikoisteos Korpinlaulu on juuri ilmestynyt. Paljon lempeää myötätuulta teoksen matkaan!

(Kunpa olisin muuten ottanut hyvän kameran mukaan; tätäkin bloggausta olisin mieluusti kuvittanut).

korpinlaulu

Rautatieaseman kuppilassa ehdimme vielä puhua kirjeiden kirjoittamisesta tuntemattomille Karoliina Suoniemen ja kustannustoimittajani Sirjan kanssa. Sirjan kanssa jatkoimme junassa jutustelua Margaret Atwoodin Testamenteista, Taija Tuomisen Kuningaskobrasta ja Petri Tammisen Mustasta vyöstä.

*

Kuva: Laura Kurki

*

Seuraava etappi Helsingin kirjamessut:

Anneli Kanto haastattelee minua lauantaina 26.10. kello 13.00-13.30 Suomenlinna-lavalla. Näkemisiin siellä! Ja ensi maanantaina 14.10. klo 13 alkaen kerron Kiivaista Tampereella Mummon kammarin Kirjojen ystävien iltapäivässä. 

%d bloggers like this: