”Kiivaat ei ole leppoisa mökkilaiturikirja”

Scroll down to content

terhirannela_pyynikki

Kiivaat on ollut lukijoiden ulottuvilla kuukauden päivät. Tässä kirjoituksessa pari poimintaa ensimmäisistä arvioista sekä jokunen hajasananen kirjan kirjoittamisesta.

Romaanista on tehty muutama pitkä henkilöjuttu, joissa kerron kirjan taustoista. Aamulehteen minua haastatteli Simopekka Virkkula ja Karjalaiseen Sanna Jääskeläinen. Molemmat jutut ovat maksumuurin takana.

Lämmin kiitos valppaille kirjabloggareille, jotka ovat ennättäneet tarttua kirjaan:

”Pidän Rannelan kirjoitustyylistä. Kieli on toteavaa, melko lyhytvirkkeistä, loppuun asti mietittyä. Hän kirjoittaa rankoista asioista kiihkoilematta. Hän ei ota kantaa eikä tuomitse, vaan antaa lukijan päättää, millainen moraalinen oikeutus sabotaasitekoihin tämän kirjan nuorilla oli. Kiivaat ei ole poliittinen pamfletti.”

(Kirjojen kuisketta -blogi)

”Kirja yhdistää sodanaikaisen vasemmistolaisen liikehdinnän kansalaissodan aikaan. Samalla se on aikakausikuvaus. Se kuvaa sodanaikaisen Tampereen pommituksia, elintarvikepulaa ja asukkaiden  mielialaa yhtä hyvin kuin katuja ja taloja. Kirjailija tuntee kotikaupunkinsa. Pääpaino kirjassa on kuitenkin nuorten ryhmässä ja sen toiminnassa. Nuorten aktivismissa on aatteellisuutta ja ehdottomuutta, joka muistuttaa lukijoita tämän päivän ilmastoaktiiveista.”

(Sinimarjan matkassa -blogi)

”Teos on tiivis ja ajallisesti poukkoileva, mutta sen palaset pysyvät silti hyvin koossa. Itse opin siitä paljon paikallishistoriaa. (…) Tämä ei ole leppoisa mökkilaiturikirja, jonka kanssa otetaan varpaat vedessä-selfieitä viinilasi kädessä, eikä se sovellu niille, jotka rakastavat Enni Mustosta. Toivon, että tämä anti-mainos sopii kirjan kiivaaseen henkeen, ja antaa myös mahdollisuuksia vertailla kahden eri ajan poliittisen aktivismin muotoja ja ilmentymiä.”

(Anun ihmeelliset matkat -blogi) 

”Terhi Rannela onnistuu tosipohjaisten tarinoiden romaanimuotoistamisessa. (…) Huomaan tykästyväni tarinaan ja mutkattomaan kerrontaan, joka kuitenkin sopivan repaleisena jättää aukkoja. Rannela onnistuu välkyttämään kirkasta kerrontavaloa aiheeseen, josta ei ole romaaneja kirjoitettu.”

(Tuijata. Kulttuuripohdintoja. -blogi)

*

Miina

Faktan ja fiktion yllättävästä kohtaamisesta:

Tampereen Poliisimuseoon on hiljattain aseteltu esille Tampereen vastarintaryhmän rakentama autenttinen miina. Toivoin kovasti, että olisin ehtinyt nähdä sen ennen kirjan ilmestymistä, mutta en Hollannin-asumiseltani ehtinyt. Pommi vastaa kuitenkin hyvin niitä kuvauksia, joita lähdemateriaalista luin.

Jälkikäteen minua harmittaa, etten kirjoittanut Kiivaista Fraun kaltaista työpäiväkirjaa. Aineksia olisi kyllä ollut, ja taustatutkimus on loputtoman kiinnostavaa. Seuraavan kirjani kohdalla taidan taas avata uuden työpäiväkirjan; siitä on ollut hyötyä itsellenikin, olen huomannut palaavani joihinkin kohtiin ja tutkivani, että miten se meni, voisinko tehdä toisin tällä kertaa. Syksyllä ilmestyvässä Miksi en kirjoittaisi? -kirjassa Kiivaiden kirjoitusprosessi on läsnä.

Havu

Kiivaissa mainitaan Havu-niminen harmaa kissa. Karvatassun esikuva poseeraa tuossa yläpuolella, se on ottanut kirjan ilmeisen hyvin omakseen, saattoi yllättyä nimensä löydettyään. Havu on hyvän ystäväni Raijan kissa.

Romaani on eräänlainen kanava- tai ristipistotyö, metaforia voisi keksiä kymmeniä, johon voi ommella suuren kuvan kylkeen erilaisia pikkukoristeita. Siskoni löysi Kiivaista äitimme ja isämme, ja mainitaanpa siellä isoisäni lempikarkit, muun muassa. Arvo taas ei pelaisi shakkia, ellei puolisoni harrastaisi peliä.

Kirja on omistettu sedälleni, joka kuoli viime syksynä. Me kävimme monta pitkää ja harrasta keskustelua lukemistamme/kuuntelemistamme kirjoista.

*

Seuraavan kerran blogi päivittyy heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Aurinkoisia kesäpäiviä! 

Kirjoituksen pääkuva: Laura Vesa

%d bloggers like this: