Kirjoittaminen
-
Allekirjoitin tällä viikolla kustannussopimuksen seuraavasta romaanistani. Viimeistelen käsikirjoitusta talven ajan. Kirjoittaminen on h i d a s t a. Aina epävarmaa: ”Saanko tätä sittenkään koskaan valmiiksi, rakenne ei käyttäytynytkään kuin olin ajatellut, haukkasinko liian suuren palan jälleen kerran, julkaistaanko tätä ikinä”… Kunnes yhtäkkiä alkaakin tapahtua niin hämmentävällä vauhdilla, että melkein säikähtää. Seuraavan romaanini nimeksi…
-
Tämä teksti on omistettu kaikille (päiväkirjan) kirjoittajille. Loppiaisviikonloppuna on vielä hyvää aikaa selata vanhaa kalenteria ja summata mennyttä. Ehkä on muitakin kaltaisiani sanataideharjoitusaddikteja. Kun kirjoittaa hakukoneeseen sanat ”journaling prompts” + ”new year”, löytää kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia ideoita, kuinka reflektoida kulunutta vuotta kirjoittamalla. Voi toki vain istua ja alkaa tajunnanvirranomaisesti kirjoittaa vailla tehtävänantoa…
-
Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan omenoiden tuoksua ja puissa notkuvia pihlajanmarjaryppäitä. Joka päivä otan pihakoivuista kuvia tarkkaillakseni, miten lehtien väri tässä pikkuhiljaa muuttuu. Ja onko suloisempaa kuin ystävä, joka antaa purkillisen omenahilloa? Toinen arveli, että voisin pitää pihlajanmarjahillosta teen kanssa. Kaupunginosani oravat ja sorsat ovat naurettavan kesyjä. Liian kesyiksi ruokittuja. Eräänä päivänä puistossa orava kiipesi…
-
Minua hymyilyttää suuresti edellisen päivitykseni pessimistinen ingressi: ”Suomen kesä on lyhyt. Niin lyhyt, että pelkään jo, että kun huomenna herään, onkin sateinen syysaamu.” Kukapa olisi uskonut! Työhuoneessani on viimeiset kolme viikkoa ollut 32 astetta lämmintä. Tietokone hohkaa ilmoille entistä enemmän kuumaa. Kaikki ilmastointilaitteet on tietenkin myyty ajat sitten loppuun. Kesä on ollut yhtä aikaa ihana…
-
Vietin huhtikuun viimeisen viikon Zürichissä. Hurmaava sveitsiläiskaupunki oli jo hyvissä ajoin puhjennut täyteen kevääseen. 24 astetta lämpöä ja orvokkeja kaikkialla. Kevät tuli Suomeen viiveellä, mutta tulipa onneksi kuitenkin. Koska matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla – kuinka vapauttavaa se onkaan – jouduin jättämään paremman kamerani kotiin. Nämä tunnelmakuvat on räpsitty puhelimellani. Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Tuossa alhaalla järjestettiin grillibileitä…
-
Kesyt kaipaavat, villit lentävät -kirjani julkkareita vietettiin tällä viikolla Teos & Tulenkantajat -kirjakaupassa Tampereella. Tässä kirjallinen versio illan kulusta. Hyvä ystäväni ja kollegani Päivi Haanpää haastatteli minua. Tai siis – tämän olisin alun perin halunnut sanoa, mutta luultavasti sanoin jotain aivan muuta… Miksi uusi laji, miksi tällainen kirja tällä kertaa? Matkakirja on ollut tekeillä…
Kirjailija Terhi Rannela 