Kirjailijuus
-
Kirjoitan näitä rivejä Kirjailijaliiton mökillä Muoniossa. Tampereella tervehdin jo sinivuokkoja, täällä pohjoisessa uhkarohkeimmat hiihtävät yhä jäällä. Kirjeiden lumo on onnellisesti ilmestynyt ja saapunut moniin kirjakauppoihin! Maaseudun Tulevaisuudessa julkaistiin haastatteluni, ja ajatuksiani käsinkirjoittamisen tärkeydestä voi lukea myös juuri ilmestyneestä Kotilääkäri-lehdestä. Kuvitan tätä kirjoitusta Muonion Keimiöniemen kalapirteistä otetuilla kuvilla. Viehättävällä alueella, ”läntisen Pohjanperän kalaisimman järven”, Jerisjärven, rannalla
-
Esiinnyin hiljattain Tampereen työväenopiston lasten ja nuorten sanataidekoulun ryhmille. Koska etukäteen laadittuja kysymyksiä oli niin runsaasti, päätin jatkaa vastailua täällä blogissani. Tässä kirjoitus 3/3 Ihanaa joulunodotusta kaikille! Pidätkö muista taiteenlajeista? Rakastan (taide)museoita ja olen saanut kahteen kirjaani idean museosta (Punaisten kyynelten talo ja Frau). Haluaisin asua Hollannin Delftissä, josta suosikkitaiteilijani Vermeer on kotoisin. Katson pari
-
Esiinnyin hiljattain Tampereen työväenopiston lasten ja nuorten sanataidekoulun ryhmille. Koska etukäteen laadittuja kysymyksiä oli niin runsaasti – niistä edelleen kiitos, päätin jatkaa vastailua täällä blogissani. Tässä kirjoitus 2/3. Onko teosten aiheilla (niiden valinnalla) yleensä jokin kytkös omaan elämääsi? Vaikka aiheella ei olisi omakohtaista kytköstä, sen tulee olla kuitenkin niin kiinnostava, että pystyn työskentelemään sen kanssa
-
Syksy on ihanaa aikaa. Rakastan omenoiden tuoksua ja puissa notkuvia pihlajanmarjaryppäitä. Joka päivä otan pihakoivuista kuvia tarkkaillakseni, miten lehtien väri tässä pikkuhiljaa muuttuu. Ja onko suloisempaa kuin ystävä, joka antaa purkillisen omenahilloa? Toinen arveli, että voisin pitää pihlajanmarjahillosta teen kanssa. Kaupunginosani oravat ja sorsat ovat naurettavan kesyjä. Liian kesyiksi ruokittuja. Eräänä päivänä puistossa orava kiipesi
-
Minua hymyilyttää suuresti edellisen päivitykseni pessimistinen ingressi: ”Suomen kesä on lyhyt. Niin lyhyt, että pelkään jo, että kun huomenna herään, onkin sateinen syysaamu.” Kukapa olisi uskonut! Työhuoneessani on viimeiset kolme viikkoa ollut 32 astetta lämmintä. Tietokone hohkaa ilmoille entistä enemmän kuumaa. Kaikki ilmastointilaitteet on tietenkin myyty ajat sitten loppuun. Kesä on ollut yhtä aikaa ihana
-
Vuoden alussa on mukava pysähtyä hetkeksi pohtimaan mennyttä ja tulevaa. Pidän kovasti vuoden vaihtumisesta. Mikään ei muutu, mutta kaiken voi muuttaa – periaatteessa. Ihminen tarvitsee uusia alkuja, klassisia puhtaita pöytiä, sopivan hetken tarkastella elämää eteen- ja taaksepäin. Ystäväni Päivi lähetti minulle linkin YearCompass-nimiselle sivulle, josta voi tulostaa parikymmentäsivuisen vihkosen (jonka voi täyttää halutessaan myös koneella),
Kirjailija Terhi Rannela 