• 

Esiinnyin hiljattain Tampereen työväenopiston lasten ja nuorten sanataidekoulun ryhmille. Koska etukäteen laadittuja kysymyksiä oli niin paljon – niistä kiitos, päätin jatkaa vastaamista blogissani.

Tässä kirjoitus 1/3.

Ammennatko kirjoihisi paljon aiheita omasta elämästäsi?

Tuotannossani on omakohtaisia kirjoja, kuten keväällä ilmestynyt Äiti – Ajatuksia äkkikuoleman jälkeen tai Kesyt kaipaavat, villit lentävät – matkapäiväkirjani sivuilta, mutta olen kirjoittanut myös puhtaasti fiktiivisiä teoksia. Oma elämä vaikuttaa kirjoittamiseen tietysti koko ajan taustalla ja on piilotetusti läsnä fiktiossakin.

Missä kirjoitat mieluiten? Keksitkö tarinoita vaikka suihkussa?

Kirjoitan mieluiten kotona omassa työhuoneessani. Nyt korona-aikaan olen luovuttanut työhuoneeni puolisolleni (jolla on valtavasti puhelinpalavereja) ja itse työskentelen keittiössä. Suihkussa en juurikaan ajattele keskeneräisiä tekstejäni, mutta ne kulkevat mukana esimerkiksi metsässä kävellessä tai bussissa ikkunasta katsoessa. Monesti tekee hyvää ajatella kaikkea muuta kuin kirjoittamista – ja juuri sellaisilla hetkillä hyvä idea saattaa juolahtaa mieleen.

Onko sinulla joku tietty kirja, johon olet erityisen tyytyväinen?

Viimeisin teos on aina tuoreimpana mielessä, joten vastaan Äiti-kirja.

Minkä kirjan kirjoittamiseen sinulla on mennyt eniten aikaa ja vaivaa? Entä mikä kirja on ollut vaivattomin kirjoittaa?

Historiallisiin romaaneihin minulla menee 3–4 vuotta kaikkine taustatutkimuksineen ja monine versioineen. Läpi yön -kirjan kirjoitin aikanaan näennäisesti yhdessä hujauksessa, mutta takana oli niin paljon elettyä elämää, että olin ehtinyt ajatella kirjan valmiiksi. Fyysinen kirjoittamisen teko saattaakin olla vain se jäävuoren huippu.

Mikä on lempikirjailijasi ja lempigenresi?

Tämä vastaus vaatisi oikeastaan luennon tai pikemminkin luentosarjan. Huomaan lukevani eniten realistista kaunokirjallisuutta. Innostun, jos kirja sijoittuu Japaniin.

Eeva Kilpi, Aino Kallas, Elizabeth Strout, Heinrich Böll, Astrid Lindgren, Leena Lehtolainen, Anneli Kanto, Svetlana Aleksijevits, Yasunari Kawabata ovat kirjailijoita, joiden seurassa viihdyn.

Minkä ikäisille yleensä kirjoitat?

Olen kirjoittanut nuorille ja aikuisille, mutta lähivuosina tahtoisin julkaista myös lapsille suunnattuja kirjoja.

Oliko vaikeaa löytää tietoa historiallisiin kirjoihisi?

Olen kirjoittanut vuosikymmenistä, joista on saatavilla paljon kirjallista materiaalia. Oikeastaan materiaalin rajaaminen on suurempi ongelma kuin sen löytäminen. Mitä kiinnostavaa voi jättää pois?

Kadutko jotain aiemmin julkaisemiasi tekstejä?

Kirjan tekeminen on niin pitkällinen prosessi, että sellaiset asiat, joita voisi jälkikäteen katua, ehtii deletoida monta kertaa. Kustannustoimittajan lisäksi luotan luottolukijoitteni rakentavaan palautteeseen.

Käykö sinulle ikinä niin, että kuvittelet kirjoittavasi jotain ihan mahtavaa, ja siitä tuleekin täysi floppi, ja kun heität jotain ihan hatusta, siitä tuleekin tosi hyvä?

Olen kuullut monen kollegan vertaavan kirjoittamista Hiiri kissalle räätälinä -satuun. Kunnianhimoinen hiiri lupasi ommella kissalle takin, mutta takista tulikin housut, sitten liivi, kukkaro – ja lopulta rusetti.

Mielikuva omasta teoksesta on aina vähintäänkin upea, hienoin yksityiskohdin koristeltu takki… ja lopputulos? Niin, kukkaron ja rusetin väliltä.

Kuva: Laura Vesa