Pidin pienen syysloman. Syksyn ensimmäisenä pakkasaamuna havahduin siihen, miten kaunista lokakuussa voi olla.

Kun joutsenet taannoin katosivat kotijärveltäni, ajattelin, että ne olisivat jo muuttaneet. Mutta joutsenet muuttavatkin vasta loppusyksystä ja osa jää kokonaan Suomeen.

Tarkkailin kahden joutsenperheen – toisessa oli kuusi ja toisessa viisi poikasta – elämää.

Ihastuttavaa juoda aamun ensimmäistä teekupillista, kun laulujoutsenet lipuvat esiin sumuverhon takaa.

Tänä vuonna lähimatkailu on tullut tavallista tutummaksi. Piristää kummasti, kun vain pistäytyy naapurikunnassa kahvilassa tai poikkeaa Tampereella museoon, jossa ei ole aiemmin käynyt.

Syyslomamaiseman äärelle oli kotoa tunnin ajomatka. Niin vaivatonta, niin mutkatonta.

Aikaisemmin olen ollut lamaantunut jo pelkästään ajatellessani loka- ja marraskuuta. Mutta ehkä hämärästä onkin voiman lähteeksi. Kuvasta tekee mieli maalata akvarelli.

Sama maisema aamun sarastaessa ja illan hämärtyessä.

”Maagista”, huokaisi Suomeen kaipaava saksalainen ystäväni, kun lähetin hänelle kuvat.