Haapsalun residenssin luonnonhiljaisuudessa seuraava romaanini nytkähti aimo harppauksen eteenpäin. 

Kirjailijoille on tarjolla ulkomaisia residenssejä (joskin valitettavasti taloudellisiin syihin vedoten kaiken aikaa vähemmän, mikä on harmi, sillä huoneistojen merkitys taiteelliselle työlle ja luovalle ajattelulle on huomattava), joihin voi matkustaa kirjoittamaan, tekemään taustatutkimusta, etsimään aiheita ja uutta inspiraatiota tai muuten vain hengähtämään.

Virossa sain uuden ystävän.

Kirjoitin hiljattain Savukeitaan Haapsalun-residenssissä kahden viikon aikana saman verran liuskoja, joita kirjoittaisin kotona 4-6 viikossa. Pystyin rauhassa ajattelemaan läpi romaaniani vaivanneen umpisolmun, minkä jälkeen kirjoittamisesta tuli helpompaa.

Iltakävelyllä Väike viikin ympäri.

Residenssielämä on kuin intensiivinen kirjoitusleiri. Yksin ollessani saan itsestäni yllättävän paljon irti.

Tšaikovski vietti 27-vuotiaana inspiroivan kesän Haapsalussa. Puutalokaupunki juhlii säveltäjän vierailua edelleen. Tällä penkillä voi istua kuuntelemassa mestarin musiikkia. Tänä kesänä Haapsalu järjestää ensimmäistä kertaa Tšaikovski-festivaalin.

Vuosien varrella olen edistänyt kirjojani Pirkanmaan taidetoimikunnan Prahan-residenssissä (Taivaan tuuliin; Punaisten kyynelten talo; Fraun alkusysäys), Hämeen taidetoimikunnan Edinburghin kämpässä (Yhden promillen juttuja, Korkea puoliso), Kirjailijaliiton Muonion-mökillä (Frau; nyt tekeillä oleva romaanini) ja lukuisissa eurooppalaisissa hotelleissa, joihin olen matkustanut paljon työmatkoja tekevän puolisoni seuraksi.

Näitä rivejä kirjoitan Kirjailijaliiton Ateenan-kodissa, josta kirjoitan erillisen postauksen myöhemmin.

Tiedän, ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta tai edes halua, mutta oman mielenterveyteni kannalta pidän yksin matkustamista erittäin tärkeänä – ja luultavasti tulen kuljeskelemaan soolona tulevaisuudessa entistä enemmän. Nykyajan metelissä on joskus vaikea kuulla omia ajatuksiaan, mutta yksin ollessa ne kirkastuvat.

Miljöön vaihtamisella voi olla tekstiin hyvinkin konkreettisia vaikutuksia: Haapsalussa kävelin kamera kaulassani ja poimin tekstiini yksityiskohtia kuin omenoita puusta. Lahonneen aidan sieltä, rakennuksen täältä. Ajaton pieni puutalokaupunki on kuin suoraan historiallisen romaanin sivuilta.

Haapsalussa vietin erään aamupäivän alla olevan kuvan hurmaavien naisten kanssa. He kokoontuvat joka viikko rantaruotsalaisten museoon tekemään perinteisiä ruotsalaisia käsitöitä. Rouvat kysyivät, mitä minä oikein teen ja kun kerroin kirjoittavani historiallista romaania, eräs naisista vei minut muistoissaan lapsuuteensa, talvisodan aikaiseen Helsinkiin… 

Niin että mistä niitä aiheita saa!