Antiikin ihmeiden jäljillä

Tukkoinen Ateena voi olla stressaava matkakohde, mutta historian harrastaja ei voi ohittaa kaupunkia.

 

Vietin hiljattain muutaman viikon Suomen Kirjailijaliiton Ateenan-residenssissä. En ollut käynyt manner-Kreikassa aikaisemmin.

Ateena tuntuu olevan kaupunki, joka jakaa mielipiteet: se joko lumoaa täysin tai sitten ei.

Ateena ei ole kaupunki, jossa Haapsalun tavoin voi hiljentyä kirjoittamiseen ja omaan sisäiseen maailmaansa (ja juuri tätä itse haen residenssimatkoilta), mutta reppukaupalla uusia virikkeitä sieltä kyllä mukaansa saa. Toki mitä useammin kaupungissa kävisi, sitä vähemmän olisi tarvetta ns. ”pakollisille nähtävyyksille”, jolloin voisi suosiolla keskittyä kirjoittamiseen.

DSC_0337

Ensimmäisellä viikolla päätön liikenne – suojatielläkin saa pelätä jäävänsä auton alle – ja kaupungin tukkoisuus – viisi ja puoli miljoonaa ihmistä on sulloutunut hyvin pienelle alueelle – ahdistivat. Matkoilla suomalainen identiteettini aina korostuu.

Lakkoja ja mellakoitakin oli; entinen pääministeri loukkaantui vakavasti avattuaan kirjepommin autossaan, mutta Syntagma-aukion tapahtumat eivät yllä keskustan tuntumassa olevaan kirjailijaresidenssiin, jossa saa asua kuin herrankukkarossa.

DSC_0341

Toisella viikolla, kun sykkeeni oli ehtinyt tottua kaupungin rytmiin, huomasin jo varovasti viihtyväni. Minut voi helposti ylipuhua täytetyillä tomaateilla, värikkään vihannestorin herkullisenkeltaisilla sitruunoilla ja sorbetilla. Puistojen ja muiden viheralueiden löytäminen on elintärkeää: betoni kuristaa.

Jos kuitenkin saisin valita saarten ja Ateenan väliltä, valitsen ehdottomasti saarten idyllisen rauhan – ja saarista Samoksen. Niin monet saariston asukkaat joutuvat muuttamaan pääkaupunkiin opintojen ja töiden perässä – ilmiö on tietysti sama meillä ja muualla.

DSC_0347

Aika kultaa muistot kuitenkin yllättävän nopeasti: matkan jälkeen olen huomannut ahmivani antiikin historiaa uudella innolla. Persialaissodat, Peloponnesolaissodan, Aleksanteri Suuren sotaretket… Olen alkanut opiskella taidehistorian terminologiaa osatakseni paremmin lukea antiikin patsaita.

Ateenassa oivalsin alkuperäisen merkityksen. Näen länsimaisen arkkitehtuurin, taidehistorian, uusin silmin.

Miten valtava vaikutus 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua, klassisella kaudella syntyneillä ajatuksilla on ollut. Yksi tekeillä olevan historiallisen romaanini kohtauksista sijoittuu Berliinin Brandenburgin portille. Akropoliilla käveltyäni osasin asettaa portin historialliseen kontekstiin kuin palan valtavaan arkkitehtoniseen palapeliin.

DSC_0410

Ennen matkaani kovinkaan moni ystävistäni ei puhunut Ateenasta mairein sanoin: ”Kaunis se ei ainakaan ole, en menisi toista kertaa, kesälomaviikko meni pilalle…”

Reissun ajankohtaa kannattaa miettiä tarkasti. Toukokuussa Ateenassa saa nauttia samankaltaisista säistä kuin Suomessa kesällä (hellettä ja kaatosadetta), mutta heinäkuun tapainen helvetillinen pätsi se ei vielä ole. Kun vaatekaupassa valittelin kuumuutta, myyjää nauratti kovasti: eihän kesä ole vielä kunnolla alkanutkaan…

Ja mitä tulee kaupungin ulkonäköön –

Antiikin kreikkalaiset tuskin iloitsisivat nykyisen kaupunkikuvan nuhjuisuudesta. Katutaide voi olla taidetta siinä missä mikä tahansa museon seinälle ripustettu teos, mutta ateenalaiset seinät ovat täynnä suttuisia tägejä. Köyhyys on silmiinpistävää: monet hienot rakennukset on jätetty aloilleen rapistumaan.

Yli 9000 ihmistä on vailla kotia. En ole aikaisemmin nähnyt niin paljon kodittomia vanhuksia. Kreikkalaisten eläkkeitä on leikattu ja pieniä eläkkeitä leikataan entisestään.

DSC_0518

Puhumattakaan tuhansista ja taas tuhansista kulkukoirista ja -kissoista… Talouskriisin takia monet ovat hylänneet lemmikkinsä. Yllä oleva, elämästään antaumuksella nautiskeleva katti kuvittaa ongelmaa tosin aika huonosti.

Vaikka en selvästikään rakastunut Ateenaan ensinäkemältä, voin jossain vaiheessa kuitenkin kuvitella meneväni kaupunkiin uudestaan. Liiton tilavaa ja hyvin hoidettua asuntoa en voi kuin kehua.

Kuvat: Matka-albumini 

Kirjoitusrauha

Haapsalun residenssin luonnonhiljaisuudessa seuraava romaanini nytkähti aimo harppauksen eteenpäin. 

Kirjailijoille on tarjolla ulkomaisia residenssejä (joskin valitettavasti taloudellisiin syihin vedoten kaiken aikaa vähemmän, mikä on harmi, sillä huoneistojen merkitys taiteelliselle työlle ja luovalle ajattelulle on huomattava), joihin voi matkustaa kirjoittamaan, tekemään taustatutkimusta, etsimään aiheita ja uutta inspiraatiota tai muuten vain hengähtämään.

2017-04-21 15.28.05

Virossa sain uuden ystävän.

Kirjoitin hiljattain Savukeitaan Haapsalun-residenssissä kahden viikon aikana saman verran liuskoja, joita kirjoittaisin kotona 4-6 viikossa. Pystyin rauhassa ajattelemaan läpi romaaniani vaivanneen umpisolmun, minkä jälkeen kirjoittamisesta tuli helpompaa.

Haapsalu5

Iltakävelyllä Väike viikin ympäri.

Residenssielämä on kuin intensiivinen kirjoitusleiri. Yksin ollessani saan itsestäni yllättävän paljon irti.

2017-04-20 11.46.26

Tšaikovski vietti 27-vuotiaana inspiroivan kesän Haapsalussa. Puutalokaupunki juhlii säveltäjän vierailua edelleen. Tällä penkillä voi istua kuuntelemassa mestarin musiikkia. Tänä kesänä Haapsalu järjestää ensimmäistä kertaa Tšaikovski-festivaalin.

Haapsalu6

Vuosien varrella olen edistänyt kirjojani Pirkanmaan taidetoimikunnan Prahan-residenssissä (Taivaan tuuliin; Punaisten kyynelten talo; Fraun alkusysäys), Hämeen taidetoimikunnan Edinburghin kämpässä (Yhden promillen juttuja, Korkea puoliso), Kirjailijaliiton Muonion-mökillä (Frau; nyt tekeillä oleva romaanini) ja lukuisissa eurooppalaisissa hotelleissa, joihin olen matkustanut paljon työmatkoja tekevän puolisoni seuraksi.

Näitä rivejä kirjoitan Kirjailijaliiton Ateenan-kodissa, josta kirjoitan erillisen postauksen myöhemmin.

Tiedän, ettei kaikilla ole siihen mahdollisuutta tai edes halua, mutta oman mielenterveyteni kannalta pidän yksin matkustamista erittäin tärkeänä – ja luultavasti tulen kuljeskelemaan soolona tulevaisuudessa entistä enemmän. Nykyajan metelissä on joskus vaikea kuulla omia ajatuksiaan, mutta yksin ollessa ne kirkastuvat.

Miljöön vaihtamisella voi olla tekstiin hyvinkin konkreettisia vaikutuksia: Haapsalussa kävelin kamera kaulassani ja poimin tekstiini yksityiskohtia kuin omenoita puusta. Lahonneen aidan sieltä, rakennuksen täältä. Ajaton pieni puutalokaupunki on kuin suoraan historiallisen romaanin sivuilta.

Haapsalussa vietin erään aamupäivän alla olevan kuvan hurmaavien naisten kanssa. He kokoontuvat joka viikko rantaruotsalaisten museoon tekemään perinteisiä ruotsalaisia käsitöitä. Rouvat kysyivät, mitä minä oikein teen ja kun kerroin kirjoittavani historiallista romaania, eräs naisista vei minut muistoissaan lapsuuteensa, talvisodan aikaiseen Helsinkiin… 

Niin että mistä niitä aiheita saa!

Haapsalu1