”Rakasta kirjoittamista. Muu tulee perässä.”

Scroll down to content

Etsin parhaillaan ovea, sisäänpääsyä, seuraavaan historialliseen romaaniini. Osallistuin Taija Tuomisen romaanipajaan löytääkseni sen. Viiden päivän aikana pääsinkin vähintään eteiseen ja sen kynnyksen yli. On ihanaa taas aloittaa uusi kirjoitusmatka.

Pidin Ahlmanin verkkokurssin ajan pientä päiväkirjaa:

Maanantai:

Ensimmäisen päivän jälkeen innostunut ja toiveikas olo. Tekee mieli rientää kirjastoon hakemaan Taijan loputtomia kirjavinkkejä. Toisaalta on kiva osallistua kurssille kotoa käsin; osa teoksista löytyy näppärästi hyllystä selän takaa. Teams-verkkoympäristössä pidettävä kurssi toimii teknisesti oikein hyvin.

Minulla on hyvä käsitys romaanini teemasta ja aiheesta, mutta ei niinkään vielä kertojuudesta. Kuka tai ketkä kertovat – ja millä aikajänteellä? En ole tehnyt vielä riittävästi taustatutkimusta, joten emmin ryhtyä kirjoittamaan, mutta päivän kaksi kirjoitustehtävää synnyttää kuitenkin mahdollisia katkelmia, virkkeitä ainakin, romaaniin. Maailma vetää puoleensa, mikä on lupaava merkki.

Taija puhuu muun muassa luontaisesta näkökulmasta, romaanin monista lajeista ja muodoista sekä teosten todellisuusvastaavuudesta.

Päivän jälkeen jään pohtimaan, millaisia miljöitä yleensä kirjoissani kuvaan. Voisinko tehdä jotakin toisin, kuvata jotakin arkista ympäristöä yllättävällä tavalla? Päätän kiinnittää erityistä huomiota aikaan ja paikkoihin liittyviin ratkaisuihin.

Kirjavinkki, josta innostuin (ja jonka saman tien Kindleen latasin): Judy Reeves: A Writer s Book of Days

Tiistai:

Taija kertoo Anu Kaipaisen 1990-luvulla pitämistä 10-päiväisistä kirjoituskursseista. Sellaisia ei enää järjestetä, mutta kyllä viiden päivän intensiivikurssillakin mielessä alkaa kuplia.

Kiitos monipuolisten kirjoitusharjoitusten, alan tutustua päähenkilööni kuin uuteen ystävään.

Haluan viettää hänen kanssaan aikaa. Haluan kuulla hänen hyvistä ja huonoista puolistaan. Mitä hän pelkää, mitä hän tavoittelee, mistä hän vaikenee?

Päivän aiheina ovat muun muassa toiston merkitys, antiteesit, kuvaus ja henkilöhahmojen luominen. Olen sekä fiktion lukijana että kirjoittajana hyvin henkilöhahmo-orientoitunut.

Kirjoitan muistikirjaani monta tärkeää neuvoa:

”Rakasta kirjoittamista. Muu tulee perässä.”

”Ole lukijan aistit.”

”Anna lukijalle aikaa omaksua henkilöt.”

Kirjavinkki, josta innostuin: Viivi Luik: Historian kauneus

Keskiviikko:

Päivän päätteeksi hirmuinen flow! Iltapäivän viimeinen, käännettä koskeva kirjoitustehtävä on niin hypnoottinen, että tekee mieli jäädä tarinaan… Näen jo hyvin kirkkaasti kolmen kertojan ääriviivat.

Olen ollut ammattikirjailija viimeiset 16 vuotta. Toisinaan kirjoittamisen iloa ja intoa on vaikea ylläpitää, mutta kurssilla muistan taas, miten nautinnollista kirjoittaminen on. Ja miten virkistävää on saada viettää aikaa samoin tuntevien kanssa ja kuunnella heidän tekstejään. Mietin, että tuskin kukaan huomaa, vaikka nyhräisin kesälomapäivinäni muistikirjani kanssa.

Aistit ovat tuttu aihe kirjoituskursseilla ja muun muassa niiden käyttämistä harjoittelemme tänään. Usein käytämme teksteissämme vain muutamaa aistia, näköä tietysti erityisesti, mutta pyrin taas muistamaan muidenkin aistien merkityksen. On hyvä idea pitää erilaisia teemapäiviä: tänään kiinnitän huomiota kuuloon, huomenna tuntoon, ylihuomenna makuun.

Harjoittelemme myös dialogia. Rakastan vuoropuheluiden kirjoittamista ja erityisesti aladialogia, sitä mitä ei sanota. Lukijana haluan myös itse saada oivaltaa.

Kurssilla jokainen saa ohjaajalta henkilökohtaista palautetta. Minulla ei ollut valmista tekstiä, joten keskustelimme Taijan kanssa aiheestani. On vapauttavaa saada puhua siitä. Kirjoittaminen on niin alussa, etten voi vielä blogata aiheesta. Olemme samaa mieltä siitä, mistä minun kannattaa aloittaa.

Kirjavinkki, josta innostuin: Matti Pulkkinen: Ja pesäpuu itki

Torstai:

Suhtaudun kirjoituskurssiin työkalupakkina. Viikon aikana avaan tutun pakin ja levitän kaikki työkalut esille nähtäväksi. Pohjalla on paljon pölyisiä, joita en ole käyttänyt pitkään aikaan. Tarkastelen välineitä uteliaasti: hmm, taidanpas kokeilla metafiktiota, osaisinko käyttää eideettisyyttä?

Tämän päivän aiheina ovat muun muassa takaumat, ennakointi ja tajunnanvirta. Mieli alkaa virittäytyä sellaiseen tilaan, että tahtoisin vain uppoutua kirjoittamisen maailmaan. Aika ihana tunne.

Tekee mieli lehteillä kirjahyllyn kirjoja ja tutkia romaanien alkuja ja loppuja. Millaisista aloituksista ja lopetuksista itse viehätyn? Molemmat ovat kerronnallisesti vaativia. Alussa lukijan voi joko voittaa tai menettää, lopusta lukijalle jää viimeinen mielikuva, teoksen tunnelma.

Kirjavinkki, josta innostuin: Alex Schulman: Unohda minut

Perjantai:

Romaanipaja osui kesälomaviikolleni, mutta siitä muodostui ammatillisesti ehkäpä vuoden tihein ja inspiroivin viikko. Kirjoitin muistiinpanoja yhden muistikirjallisen verran. Sain niin paljon kirjavinkkejä, että lukisin niitä helposti seuraavan vuoden.

Kurssin lopuksi Taija kysyi jokaiselta, mitä seuraavaksi aiomme tehdä romaanimme hyväksi. Luulen laativani sekä kirjan kokonaisuutta koskevan että muutamia alustavia lukuja koskevan synopsiksen.

Seuraava, ensi vuonna julkaistava kirjani tulee olemaan tietokirja, mutta kirjoitan fiktiota rinnakkain, pikkuhiljaa.

Viimeisen päivän aiheina ovat muun muassa näkökulmavalinnat, juoni, teoksen kompositio, romaanin nimi sekä käsikirjoitusten yleisimmät mokat kustannustoimittajan näkökulmasta.

Hieno viikko! Paljon, paljon sulateltavaa. Suljen muistikirjani, annan ajatusteni hetken selkiytyä ja alan kirjoittaa.

Kirjavinkki, josta innostuin: Italo Calvinon tuotanto

Kuva: Pixabay

%d bloggaajaa tykkää tästä: