Tänä keväänä olen tehnyt paljon kouluvierailuita. Tampereen kansainvälisen koulun oppilailta sain niin paljon kysymyksiä, että lupasin jatkaa niihin vastaamista täällä blogissani. Luvassa on useampi postaus.
Kauanko yhteensä kestää kirjoittaa yksi kirja?
Nuortenkirjaan olen yleensä varannut vuoden, aikuisten historialliseen romaaniin kolme vuotta. Joku toinen ehtivämpi kollega vastaisi toisin!
Mikä sai sinut innostumaan kirjailijaksi?
Olen kirjoittanut ja lukenut ihan pienestä pitäen. Kirjoittaminen on aina ollut minulle luontevaa ja rakas harrastus. Kotiseutuni esikuvien, kuten esimerkiksi Leena Lehtolaisen, Marja-Leena Tiaisen ja Esko-Pekka Tiitisen, vaikutusta ei voi vähätellä.
Mistä intohimosi lapsien ja nuorten huolehtimisesta sai peränsä?
Hyvä kysymys! Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta liian moni voi tosi huonosti. On jokaisen aikuisen velvollisuus pitää nuorista huolta, kysyä kuulumisia. Minä yritän parantaa (nuorten) maailmaa kirjoittamalla.
Miltä tuntuu, kun näet omia novellejasi muiden lukevan?
Siihen ei koskaan totu!
Mikä kirjoistasi oli vaikein kirjoittaa?
Luultavasti aina se, jota parhaillaan kirjoitan. Tuntuu, ettei juuri tämä teksti valmistu ikinä. Mutta aina on kuitenkin valmistunut…
Mikä on lempivaiheesi kirjaa kirjoittaessasi?
Aloittaminen. Se on kuin kirjoittamisen häämatka, jolloin kaikki tuntuu ihanalta, helpolta ja innostavalta.
Mikä sai sinut valitsemaan kirjan aiheeksi itsemurhan? Miksi se on sinun mielestäsi tärkeä aihe?
Viittaat Läpi yön -kirjaani. Nuorten mielenterveysongelmista puhutaan nykyisin paljon. Minusta on tärkeää, että myös niitä kaikkein vaikeimpia aiheita käsitellään taiteessa ja kaunokirjallisuudessa. Kirja voi antaa sanat asioille, joista on vaikeaa puhua, mutta joista olisi tärkeää puhua. Läpi yön -kirjasta moni lukija on saanut lohtua, mistä olen hyvin kiitollinen.
Missä kirjoitat kirjojasi?
Pääasiassa kotona työhuoneessani, mutta työni kulkee helposti mukana, joten periaatteessa voin kirjoittaa missä vain.
Millaisessa maisemassa kirjoitat mieluiten?
Tästä puhuinkin livenä, kun olin juuri ollut Lapissa useamman viikon. Kaikkein kaunein maisema on mielestäni tunturi. En ikinä kyllästy pohjoiseen.
Minkälaisia ajatuksia ajattelit, kun kirjoitit kirjaa Läpi yön?
Kirja syntyi ällistyttävän nopeasti. Olin juuri sanonut kustantajalleni, että lopetan nuorille kirjoittamisen (!). Sitten lainasin kirjastosta Eeva Kilven Kuolinsiivous-nimisen teoksen. Kirja oli kuin isku palleaan. Kirjoitin Läpi yön -kirjan ensimmäisen version muutamissa viikoissa. Editointi tietenkin kesti kuukausia, ja muokatessa muutin rakennettakin isolla kädellä.
Mistä kirjoittamastasi kirjasta olet ylpein?
Vaikea kysymys. Jokaisen kirjan valmistuessa olen ylpeä. En pidä luovuuttani tai työkykyäni itsestään selvänä tässä aika synkässäkin maailmanajassa. Luovuus on kuin herkkä orkidea, josta täytyy pitää hyvää huolta.
Pystytkö elämään kirjojesi tuloilla?
En missään tapauksessa. 😊
Oletko tuskaillut uravalintasi kanssa ja siksi harkinnut alan vaihtamista?
Olen ollut kirjailija jo 20 vuotta, joten olen välillä tuskaillutkin työni kanssa. Minulla on yleensä tapana opiskella jotakin, kun kaipaan uutta näkökulmaa. Ensi syksynä alan opiskella kirjallisuusterapiaa. Uuden opiskelu tuo syvyyttä kirjoittamiseen.
Mikä on ollut urasi lempisaavutus tai hetki tähän mennessä?
Varmasti se, että 20 vuoden jälkeenkin jaksan yhä innostua ja intoilla kirjoittamisesta. Rakastan työtäni. Kirjoittaminen tekee minut aina vain onnelliseksi. Se on luottoystäväni.
Miten innostuit kirjallisuudesta?
Olen lukenut pienestä pitäen. Kirjasto on ollut minulle aina tärkeä paikka ja kirjat olennainen osa päivittäistä elämääni. Äitini luki paljon. Kirjat ovat aina olleet elämässäni läsnä – ja tulevat aina olemaan.
Tiesitkö pienestä asti, että sinusta tulee kirjailija vai vasta myöhemmin?
Oivalsin ehkä vasta yläkoulussa, että kirjailijan työ on ammatti. Aloin salaa haaveilla siitä.
Miksi pidät synkien ja vakavien aiheiden kirjoittamisesta?
Tuotannossani on useita synkkiä ja vakavia kirjoja, myönnetään, mutta yhtä lailla on myös kepeitä ja iloisia. Elämä on sekä että. Välillä on surua ja vastoinkäymisiä, toisinaan onneksi vastapainoksi onnea ja iloakin.
Luitko paljon nuorena? Piditkö silloinkin historiasta?
Kyllä luin, ja piipahdin kirjastossa säännöllisesti. Kiinnostuin erityisesti toisesta maailmansodasta yläkoulun historiantuntien myötä, ja esimerkiksi Anne Frankin päiväkirjasta tuli minulle silloin tärkeä kirja. Anne Frankin päiväkirjaan palaan kirjassani Amsterdam, Anne F. ja minä.
Oletko saanut jotain sellaista palautetta kirjoistasi, joka jäi erityisesti mieleesi?
Olen saanut valtavasti sydäntälämmittävää palautetta. Viimeksi tällä viikolla Vaasassa, jossa puhuin sadoille seiskaluokkalaisille.
Mistä saat inspiraatiota kirjoittamiseesi?
Keskusteluista ihmisten kanssa ja ihmisten kohtaamisista ylipäätään, hyvistä kirjoista, luonnosta, elokuvista, maailman tarkkailusta…
Kirjoitatko omista kokemuksistasi teoksissasi vai keksitkö ne kaikki?
Sekä että. Tuotannossani on paljon täysin fiktiivisiä kirjoja, mutta myös sellaisia, joissa kirjoitan omasta elämästäni. Kaikkea sitä lopulta kuitenkin peilaa oman elämän havaintoihin ja kokemuksiin, joten ne ovat tärkeitä.
Mitä teet, jos sinulta loppuu motivaatio kesken kirjan kirjoittamisen?
Kyllähän se aina loppuukin, joka teoksen kohdalla. Koska kirjoitan useampaa kirjaa yhtä aikaa, voin jättää tekstin hetkeksi sikseen. Teen jotakin muuta. Kirjoitan jotakin muuta. Menen kävelylle, elokuviin, juon teetä. Jossakin vaiheessa mielen umpisolmu avautuu.
Oletko ikinä itkenyt, kun kirjoitit kirjaa?
Olen itkenyt muun muassa Äiti-kirjaani kirjoittaessa, koska se kertoo oman äitini äkillisestä kuolemasta.
Montako kirjaa arvioit vielä kirjoittavasi?
Kirjoitan varmaankin elämäni loppuun saakka. Tulevaisuutta en osaa ennustaa.
Mikä on sinulle mieluisin paikka kirjoittaa kirjoja?
Työhuoneeni tai jokin mökki luonnon helmassa. Kaipaan hiljaisuutta, joten en voisi kirjoittaa esimerkiksi kahvilassa.
Syötkö jotain (naposteletko), kun kirjoitat?
Tämä on hauska kysymys! En syö, mutta käteni ulottuvilla on kuppi mustaa teetä.
Kuunteletko musiikkia, kun kirjoitat?
Fiiliksen mukaan. Toisinaan kuuntelen, toisinaan en. Yleensä kuuntelen klassista musiikkia, jossa ei ole laulua tai ihmisääntä muutenkaan. Soittimista pidän erityisesti pianosta ja sellosta.
Oletko ikinä jättänyt kirjan kirjoittamista kesken?
Olen jättänyt. Tietokoneellani on joitakin keskeneräisiä tiedostoja. Aiheet eivät ilmeisesti ole olleet riittävän hyviä, jotta olisin malttanut kirjoittaa tekstit loppuun.
Pidätkö taukoja kirjoittaessasi?
Pidän ilman muuta. Selälle tai keholle ylipäätään ei tee hyvää istua aloillaan koko päivää.
Kuva: Pixabay.com
Kirjailija Terhi Rannela 